maanantai 18. huhtikuuta 2016

Viikonloppuvieraita


Sain viikonlopuksi mieluisia vieraita!

Minut ja muuttokuormani syksyllä tänne tuonut Petri tuli tyttäriensä kanssa käymään. Tohdin puhua Petristä enemmin ystävänä  kuin tuttavana vaikka olemme tavanneet vain pari kertaa ja talven mittaan on pidetty yhteyttä ensisijaisesti hänen työasioiden puitteissa.

Miten ystävyyttä ylipäätänsä määritetään?  Ei se katso ikään tai sukupuoleen, arvoon tai ammattiin. Vaivattomuus, mutkattomuus, luotettavuus... Joidenkin ihmisten välille se vain muodostuu, kuin itsestään, toisten ihmisten välille kontaktia ei synny yrittämälläkään. Mehikoormaan muutto ja täällä asuminen on tuonut muassaan tavattoman paljon hienoja, lämminhenkisiä kohtaamisia hyvinkin erilaisten ihmisten kanssa.


Olipas kerrankin tässä muuten melko hiljaisessa talossa elämää! Iloisat ja reippaat tyttäret leikittivät ja ulkoiluttivat Nappista ahkerasti, Petri otti urakaksi kuljettaa polttopuut pihalta seinustalle pinoihin kuivumaan ja minä huolehdin ruokapuolesta. Helppoahan se olikin, toinen naapuri toimitteli tuoreet kuhat, toinen 'pirugoita' ja pullaa. Lauantaina ajelimme Räpinään ostoksille ja kävimme puutarhaoppilaitoksen puistossa kävelemässä. Illalla lämmitettiin sauna.

Sunnuntaina ehdimme vielä tyttöjen kanssa kävellä rantatietä majakalle ja kylän keskustaa takaisin kotiin. Kohtasimme tiellä melko kookkaan rantakäärmeen ja pohdimme sitä, miten kaikilla eläimillä on oma tehtävänsä luonnossa, olkoonkin että eläin voi ihmisen mielestä olla pelottava tai vastenmielinen. Kattohaikaran pesällä totesimme, että ainakin niille käärmeet maistuvat.

Samalla kun otin kuvia, antoi uros yksityisen tanssi- ja lauluesityksen pesän reunalla. Se venytteli kaulaansa ja nakkeli päätään taaksepäin samalla naksutellen tahtia nokallaan. Luultavasti uros ei näin osoittanut turistiystävällisyyttään tai halunnut linssiluteilla, vaan esitys oli merkki taivaalla lentävälle toiselle urokselle pysytellä poissa tältä reviiriltä. .










Iltapäivällä Mehikoorman talo hiljeni jälleen, kun Petri ja tytöt lähtivät kotia kohti.  
Haikeaa, kiitollista ja hyvää mieltä samalla kertaa! Nappis nukkui koko illan ja kävi vain hätäisesti iltalenkillä kipaisten heti takaisin nukkumaan. Sillä oli selvästi tyttöjä ikävä! Puukasa oli vajunnut puoleen, kiitos Petrin ahertamisen! Siitä on hyvä jatkaa! 


6 kommenttia:

  1. Sinulla oli mukavaa porukkaa vierailulla. Viihdyitte ja hommiakin tuli tehtyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli, Aimarii! Jo se on mukavaa, että talossa on elämää, mutta vielä hauskempaa se kun oli nuo tytöt.

      Poista
  2. Upeita haikarakuvia! Varmaan tytötkin tykkäsivät komeista linnuista. Vaikka Nappis oli sentään parasta 😊

    VastaaPoista
  3. Kiitos! Lintumaailma täällä on antoisa, pitäisi vain paljon enemmän kuljettaa kameraa ja paljon vähemmän koiraa mukana (ei oikein toimi molemmat yhdessä!)! Tytöille haikara ja käärme olivat suuri elämys!

    VastaaPoista
  4. Vaivattomuus, mutkattomuus, luotettavuus...
    Tuollaista on parhaimmillaan tällainen blogiystävyyskin...Jännä tuo kolmikkokäsite...

    VastaaPoista
  5. Mm, olen paljon miettinyt tuota asiaa, kohtaamista, ystävyyttä. Täällä se on taas korostunut, kun konkreettiset kontaktit "ulkopuoliseen maailmaan" ovat niukat! Nousi niin mieleen aika Kiinassa, kun aloittelin blogin kirjoittamista. Muistan miten henkilökohtaista iloa tuotti, kun luki kommentteja ja oli hauskaa kun ajan mittaan oppi tuntemaankin blogiystäviä. Hiljaisien vuosienkin jälkeen moni heistä on säilynyt tuttavana, ja nyt nimi- ja kuvatuttuna facebookissa. Joitakin olen tavannut livenä ja saanut huomata, että se vaivattomuus, mutkattomuus ja luotettavuus sekä tuttuus ovat silloinkin läsnä!
    Viimeisen vuoden aikana on elämä tuonut eteeni monia uusia ihmisiä, joiden kohdalla olen kokenut saman helppouden olla, tuttuuden.
    Ystävyys on aina pienoinen ihme!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Never say never again...

  Tuli mieleen tuo James Bond-leffan nimi "Never say never again" ("Älä kieltäydy kahdesti" on mielestäni huono suomenno...