Jos onnen syntymistä haluaa tutkia, pitääkö onni murustella osasiin ja analysoida jokainen osa erikseen, löytääkseen sen alkuperän, syntymekanismin?
En tiedä!
Sen tiedän, että tänään heräsin onnellisena aurinkoiseen aamuun! Senkin tiedän, ettei onnentunteeni alkulähde ole yksi yksittäinen asia, vaan se sädehtii eilisen päivän monista tapahtumista ja tekemisistä, kohtaamisista, keskusteluista.
Olen aina rakastanut aikaisia aamun hetkiä, kun aurinko vasta heräilee ja valo tulee pitkin varjoin hiipimällä maisemaan. Viime aikoina en ole ehtinyt mukaan auringon nousuihin, olen nukkunut onneni ohi, kirjaimellisesti. Eilen kuitenkin oli herättävä ja lähdettävä! Ja kun seisoimme koiran kanssa bussipysäkillä keskellä hipihiljaista kylää, väpätti sydän onnen tunteesta. Aurinko nousi hitaasti Peipsin suunnalta ja jo ensimmäiset säteet tuntuivat lämpimiltä. Pikkulinnutkin hullaantuivat visertämään kevätlaulujaan vaalenevan aamun täydeltä.
Matkasimme bussilla Tartoon, Nappis sylissä nukkuen, minä nenä ikkunalasissa kiinni. Ihailin jälleen Võnnun kumpuilevia peltomaisemia ja vaikka yöpakkanen oli riittänyt pellot, saattoi jo havaita orastavan vihreyden. Mikä iloinen yllätys olikaan nähdä pellolla suuri tokka kauriita, äkkiä laskien niitä oli kaikkiaan kuusitoista.
Me kävimme Nappiksen kanssa Väikeloomaklinikalla, tapaamassa mukavaa eläinlääkäriämme. Oli hauska huomata, miten Nappis kipitti klinikalle innoissaan, täysin vailla pelkoa ja antoi tutkia itsensä, puhdistaa korvansa ja leikata kyntensä ilman vastustelua. Lääkäri totesikin Nappiksen voivan nyt paljon paremmin. Helpottavaa oli saada varmistus kapin katoamisesta. Allergian aiheuttamaan ankaraan kutinaan saatiin lääkitys ja toukokuussa mietitään jatkoa.
Tarton kadut olivat jo kuivat, kevät lähempänä kuin Mehikoormassa. Emajoki virtasi suurella kiireellä Tarton monien siltojen alitse kohti Peipsijärveä, eikä sen menoa hidastaneet pullasorsien armadat, eikä kiivaasti kirkuvat lokit.
Tapasimme vuokraisäntäni Kuunon ja hänen vaimonsa Aven Tarton keskustassa. Aven opastamana jouduin hetkeksi paratiisiin! Aivan Emajoen partaalla, Tarton vanhan kaupungin liepeillä, upeassa v-1938 rakennetussa talossa sijaitsee nimittäin Tarton Kauppahalli, Tartu Turg (http://matkailu-opas.com/tarton-kauppahalli.html). Siellä myydään paikallisten maanviljelijöiden kasvattamaa lihaa ja lihatuotteita, kalaa, kasviksia, juustoja, maalaismunia... ja minähän sekosin silkasta riemusta. Sinne hupeni kaikki käteisvarani, mutta nyt on pakasteessa koko kevään lihatarpeet ja jääkaapissa makkaroita ja juustoa vierasvaraksikin!
Vain muutama päivä takaperin pihan ja puutarhan peitti vielä lumi ja jää. Vain muutama aurinkoinen päivä, ja nurmikko vihertää aavistuksen verran. Kukkapenkeissä tulppaanit ja muut kevään kaunistukset nousevat varoen, kuin vielä epäillen, josko sittenkin on takatalven vaaraa. Puutarhan työt eivät kuitenkaan odota. Omenapuut ja ruusupensaat on leikatttava ja ympäristö siistittävä kasvukaudelle. Ehkä ajan kanssa jokin hyötykasvimaakin putkahtaa jollekin nurkalle, jos kroppani vain antaa myöten kaivella ja tonkia. Ja jos joskus, aivan lähipäivinä, saa ripoteltua multaan ne monet siemenet, joiden toivon tuottavan satoa tämän super-amatööripuutarhurin ruokapöytään.
Kuuno ja Ave ahersivat omenapuiden kimpussa, Nappis toimi tutusti työnjohtajana ja minäkin yritin kahistella oksia pois, minkä kykenin. Lopulta antauduin ja siirryin huolehtimaan muonituksesta, se kun selkeästi sujui paremmin. Ja voi, mikäpä nyt onkaan huushollatessa! Vesi huilaa taas kraanasta ja tuntuu, että elämä muuttui hetkessä kovin kevyeksi ja helpoksi!
Kaiken touhuamisen lomassa käytiin syvällisiä keskusteluja, joiden jättämää hyvää mieltä hyristelen vieläkin! On elämän hienoimpia hetkiä kohdata ihmisiä, joiden kanssa arvot, elämänkatsomus ja ajatusmaailma kohtaavat niin että syntyy henkinen yhteys, suora ja vaivaton.
Mikä mukava päivä se olikaan!
Täynnänsä runsaita onnen sirusia, isoja ja pieniä. Niistä riittää valoa ja hyvää mieltä pitkälle eteenpäin.
