Toukokuun toinen sunnuntai, Äitienpäivä, äitien päivä!
Tänäänkin aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, on kesäistä, on tulossa upea päivä juhlistaa äitejä. On hieno asia, että edes yhtenä päivänä vuodessa äidit saavat erityistä huomiota, kakkunsa ja lahjansa.
Silti joka vuosi julistan samaa ajatusta; jokainen päivä on äitien päivä! Ja isien päivä!
Sen kun kaikki muistaisivat... !
Tänä kauniina keväänä samoillessani koiran kanssa lähimetsissä ja ihaillessani valkovuokkomattoja rinteissä ja ojien reunamilla, on mieleeni tullut vahvoja kuvia lapsuuden äitienpäivistä.
Johtuneeko muistojen äkillinen esiin nousu siitä, että asun nyt lähellä lapsuuteni pitkäaikaisinta kotipaikkaa, paikkaa, johon muuttaessamme olin 6-vuotias ja jossa vietin lapsuuteni viimeiset vuodet metsissä samoillen ja pellon pientareita ramuten. Pian 60 vuotta sitten...!
Noihin lapsuuden kuviin kuuluvat valkovuokot, joita lähimetsän laidalta keräsin joka äitienpäiväksi maljakkoon sijoitettavaksi tarjottimelle, jossa kahvi ja kakku kannettiin äidille vuoteeseen. Muistan oman ilon tunteeni äidin herätessä lauluumme : "maan päällä paikka yksi on...". Muistan, miten iloinen äiti oli.
Muistoista kumpusi tämäkin:
VALKOVUOKOT
Tyttönen kuin keijukainen
liinatukka takussa ja otsatukka vinossa
palavin poskin
silmissä onni
askeleissa päämäärä
Punaiset saappaat sanoo lits-läts ja mielessä;
varo ojia
niissä on näin keväällä paljon vettä!
Hikinen pieni käsi puristää
kimppua niin suurta
ettei sormet tahdo ympärille yltää
Nyt on kiire
on juostava!
Niin pian vuokot nuupahtavat
on saatava ne äkkiä maljakkoon
piiloon odottamaan huomista
vaikka haluttaisi juosta suoraan sisälle
huutaa äidille
"toin nämä sinulle"!
ONNELLISTA ÄITIENPÄIVÄÄ!
Kaunis, koskettava muisto. Lapsuuden onnelliset muisrtot eivät hevin katoa, ovat myöhemmässä vaiheessa suunnattomia energialähteitä.
VastaaPoista