perjantai 9. syyskuuta 2016

Päättymisiä, uusia alkuja



Lisää kuvateksti

Aika. Kaikella omansa.


Vuosi elämästä. Kaksitoista pitkää kuukautta aikaa tehdä kaikkea mukavaa, rajattomasti. Eteenpäin katsoessa aikaa tuntuu aina olevan runsaasti, tuhlailtavaksi asti! Äkkiä kuitenkin huomaa sen kadonneen johonkin, loppuvan aivan ennen aikojaan.



Se tuntuu tuhlautuneen turhuuksiin, vaikka niin paljon oli vielä tehtävää ja nähtävää. Hetken tuntee katumusta, ettei osannut käyttää aikaansa hyödyllisemmin, opiskellut vierasta kieltä, matkustanut ja tutustunut paremmin maahan, sen historiaan, kulttuuriin, kaikkeen…





Mutta taaksepäin katsoessa näkee, miten aika on täyttynyt tuhansista pienistä ja suurista asioista ja tapahtumista. Hetkeäkään siitä ei mennyt hukkaan. Muistojen selkäreppuun on kertynyt uusi kasa kokemuksia selviytymisistä, oppimisista, kohtaamisista, kasvamisesta. 




Eihän kaikki tietenkään mennyt loistavasti, hyvä jos kohtalaisesti. Kaikkea aivan kurjaakin sattui. Niin kuin nyt elämässä yleensä tapahtuu. Silti. Päällimmäisenä on onnen tunne, se hyrisee syvältä sisikunnasta.




  Elämä antoi minulle lahjan. Sain toteuttaa unelman, elää sen täydellisenä irtiottona arjesta. Nyt arki näyttää uudelta, kiinnostavalta. Sukellan siihen kuin seikkailuun, josta en tiedä vielä muuta kuin puitteet. Katson elämää eteenpäin jännittyneenä; mitä lahjoja se nyt tuo eteeni…




13 kommenttia:

  1. Vuosi kului niin nopeasti ja mitä fb:ssa olen lukenut, olet elänyt ja nauttinut täysillä ilman sen kummempia tavoittteita ja suorittamista! Nimenomaan elänyt <3

    Ainoa, mitä harmittelen, on oma surkea talouteni, joka ei antanut mahdollisuutta kyläillä luonasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elänyt, ollut! Juuri niin. Hassua että 'suorittaminen'nostaa jossain kohtaa päätään; olisi pitänyt... Mutta olen tyytyväinen, kiitollinen!
      Ja nähdään täällä kunhan ennätetään! Eikö?

      Poista
  2. Elämän rikkautta! Tuollaista kokemusta ei turisti hotellissaan tavoita :) Lisäarvoa itsellesi ja muille siitä, että osaat tallettaa kokemasi kuvin ja sanoin.

    VastaaPoista
  3. Kiitos, Marjatta! Kuvia kertyi tietysti satoja/tuhansia. Toivon, että joskus olisi aikaa ja energiaa koostaa kuvista esim kaikki linnut, perhoset, ja muu luonto omiksi esityksiksi. Ei sillä, että olisivat hyviä, vaan itsellekin "todistusaineistoksi" kaikesta luonnon ihanuudesta, mitä kohtasin.

    VastaaPoista
  4. Olen seurannut sinun vuottasi. Jo ajatuskin lähteä vuodeksi omasta maasta vieraaseen on kiehtova, saati, että sinä olet toteuttanut sen. Virolla on minun sydämessäni oma sijansa, varsinaisesti syytä en siihen tiedä, mutta Viron kieli on niin mieleeni.
    Elämä on seikkailu, sitä enemmän se antaa, mitä rohkeammin uskallamme.

    VastaaPoista
  5. Kiitos, kun olet jaksanut seurata, vaikka postaukset ovatkin tulleetkin harvakseltaan. Jostakin sielun syvistä syövereistä se minullakin hinku Viroon on tullut, ei sille sen kummempaa selitystä ole.
    Olet aivan oikeassa, Aimarii; elämä on seikkailu. Ehkä minun kohdalla on niin, että muutot ja muutokset ovat aina olleet osa elämää, niihin on sopeutunut. Siksi ei oikein osaa pelätäkään. Mutta aivan yhtä arvokasta on katsoa maailmaa siitä omasta kohdasta. Pitää vain osata katsoa ja nähdä kaikki pienetkin jutut. Sinun kuvasi ja blogisi on aivan ihana, ne kertovat sinun elämästä, kotiseudustasi, välittävät luonnon ihmeitä...!

    VastaaPoista
  6. Voi minä niin uskon, että kaiho sieluun tästä reissusta jäi. <3
    Yksi suuri elämys muiden elämysten lisäksi.


    VastaaPoista
  7. Oikeassa olet, Una! Kaihoilen joka ilta Peipsin laineiden tuutulauluja, aamuisin kiireettömyyden tuntua... Kaipaan naapureitani, mutkatonta ilonpitoa ja naurua!
    Kovasti!

    VastaaPoista
  8. Tulinkin kurkistamaan, joko olit palannut Suomeen.
    Meistä moni näköjään ymmärtää hyvin tämän ratkaisusi vaihtaa välillä maisemaa. Kuulun siihen joukkoon, jonka mielestä tämä vuotesi on ollut ihan järkevä ja mielekäs tapa hallita elämää. Toisen uskallus irrottautua tekee hyvän mielen paikallaan pysyneellekin.

    Vaikka olen itsekin saanut kokea paljon monessa paikassa, lähteminen on aina ollut minulle vaikeaa, oleminen ei niinkään. Koen sinunkin "olleen" hyvin Viron kodissasi. Siihen hyvää oloon ei niin paljon erityistä tarvita.

    VastaaPoista
  9. Kiitos, MM, kun tulit kastomaan...! Laitoin kännykän kautta vastauksen kommenttiisi, mutta näyttääpä kadonneen johonkin!
    Niin, sinullekin lähtemiset ja olemiset, paluutkin ovat tuttuja. Minulle lähdöt ovat helppoja, niitä on "harjoiteltu" tässä elämässä jonkunkin kerran, mutta arkeen palamiset ovat vaikeampia.
    Minä olen nauttinut sinun kirjoituksista vieraalla maalla, mutta myös kuvauksistasi paluun jälkeen! Kiitos niistä!

    VastaaPoista
  10. Tuttu tunne: Arkeen palaamiset vaikeampia... Moni on kokenut saman. Minulla on myös lähtökitkaa, joten kaikki vaihdokset vaikuttavat...

    Minun on ollut mahdollista vetää joitain paluuryhmiä,"purkuryhmiä", jotka tukevat palaamista. Niissä hyvin tärkeänä asiana on huomata, että kaikilla on samansuuntaisia tunteita. Jokaisen tarinassa on muillekin tuttuja piirteitä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Onnellista Äitienpäivää!

Toukokuun toinen sunnuntai, Äitienpäivä, äitien päivä! Tänäänkin aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, on kesäistä, on tulossa upea...