Tuli Lappia ikävä...

Luin tänään kirjoituksen, jossa kerrottiin, että Suomen Lapin Sevettijärvellä postintoiminta lakkautettiin kesällä 2015. Olin hämmästynyt! En koskaan edes ajatellut, että Sevettijärvi tai Näätämö olisivat syrjäkyliä, vaan sijaitsevat ainakin kesäisin vilkkaasti liikennöidyn Norjaan johtavan tien varrella. Kirjoituksen saatteena oli vetoomus postipalvelujen säilyttämisen puolesta Sevettijärven ja Näätämön alueella.  Allekirjoitin vetoomuksen välittömästi, koska alueen hyvin tuntien ymmärrän, että Sevetin-Näätämön alueen asukkaille on aivan kohtuutonta joutua asioimaan postiasiansa Inarissa, yli 140 km päässä kotoa.

Tästä linkistä pääsee vetoomukseen ja sieltä allekirjoittamaan: http://www.adressit.com/postipalvelujen_sailyttamisen_puolesta_naatamo-sevetti_alueella

Jo vuosia sitten Lapissa asuessani pohdin, että valtiovallan tavoitteena on Lapin autioittaminen. Lappihan tulee valtiolle kalliiksi, kun palveluja ja infrastruktuuria on ylläpidettävä, mutta verotuloja on suhteessa vähän kun ei siellä mitään isompaa teollisuuttakaan ole. Maanpuolustuksellisesti sitten... nojaa! 

Kaikessa hiljaisuudessa ja melko kavalastikin syrjäkylissä asuvien ihmisten elämästä tehdään vaikeaa, ellei pianaikaa mahdotonta. Jokaiselle kuuluvat terveyden- ja sairaanhoidon palvelut keskitetään kuntakeskuksiin ja kaupunkeihin, pienten taajamien posteja lakkautetaan, kaupat sulkevat ovensa kannattamattomina ja kyläkoulut kuolevat. Pankkipalvelut vietiin pois jo pian 20 vuotta sitten ja kehoitettiin ihmisiä opettelemaan asiointi netin kautta. Netti ei vain anna sitä käteistä rahaa jota joskus saattaa tarvita, eikä kaikki, varsinkaan ikäihmiset ole osanneet tai jaksaneet opetella internetin käyttöä.

Kaikki on Lapissa kaukana. Inarilaiset ja utsjokiset äidit lähtevät synnyttämään Rovaniemelle ja sinne kiidätetään sairauskohtauksen saaneet ja erityissairaanhoitoa tarvitsevat. Jos ehditään! Tavallinen asiointikäynti vaikkapa Lemmonjoen kylästä Ivalossa kunnanvirastossa vie koko päivän. Näätämöläinen voi, jos hyvin sattuu, käydä Inarin kirkonkylällä hammaslääkärissä. Vastaanotto on auki maanantaisin ja keskiviikkoisin. Matkaa kertyy edestakaisin n. 300 km. Ihan vain esimerkkien valossa.

Toimeentulo pohjoisella alueella on usein niukkaa ja epäsäännöllistä. Matkailu työllistää sesonkiaikoina, muut isommat työnantajat lienevät kunta, valtio ja Rajavartiolaitos, joka sekin "kutistui kuin pyy maailmanlopun edellä", kun Schengenin myötä viimeisetkin vartioasemat suljettiin. Viimeistään tuolloin lakkasi "rajavartija" olemasta paikallisten nuorten miesten unelma-ammatti. Työssä käynnin toteutus onkin ihan oma haasteensa. Jo vaikka siksi, että oma auto on aivan välttämätön.Työnhaku- ja käyntialueena on koko Inarin kunta ja voi hyvin olla että Sevettijärveltä kuljetaan töissä Saariselässä, jolloin työmatka kestää vaatimattomat 2,5 tuntia suuntaansa. Hyvissä keliolosuhteissa!

Surullista!

Olen kuullut virkamiesten sanovan; se on valintakysymys, missä asuu! No, onhan se! Minä nostan henkistä hattua niille, jotka valitsevat kotiseutunsa ja juurensa, puhtaan Lapin luonnon asuinympäristökseen, tietynlaisen vapauden elää ja hengittää omaan tahtiinsa,  vaikka elämä sitten olisikin hankalampaa. Se vaatii päättäväisyyttä, rohkeutta ja sisua. Aika hitosti!