Postia pohjoisesta!

Kun olen aiemmissa postauksissa märmättänyt Viron postin pitkistä toimitusajoista niin nyt pitää vaihteeksi kehua postin palvelua! 

Miniä postitti Rovaniemellä 2.2. paketin ja laittoi minulle sen lähetyskoodin, jotta pystyisin lähetyksen kulkua seuraamaan. 8.2. etsin koodin avulla pakettia Viron postin "trace and track" -palvelusta, mutta koodi oli siellä tuntematon. Suomen Postin hakupalvelussa sen sijaan oli mielenkiintoista tietoa; paketti oli saapunut Viroon 3.2. ja koetettu toimittaa minulle sekä 4.2, että 5.2. , siinä onnistumatta (syynä: vastaanottaja ei paikalla, alaovi lukossa, jne...). 

Olin aivan ihmeissäni, koska ei minulle kukaan ollut yrittänyt mitään pakettia toimittaa! 

Otin ja soitin 9.2. Viron postin, eli Omnivan asiakaspalveluun, jossa sain erinomaisen ystävällistä ja asiallista palvelua englanniksi (kun vironkielen taitoni loppui jo keskustelun alkumetreillä kesken). Puheluun vastannut naishenkilö oli kummissaan, mistä Suomen Postilla oli moista tietoa, kun pakettia ei koodin perusteella löydy Virosta. No, hän lupasi ystävällisesti selvittää asian ja soittaa mahdollisimman pian takaisin.

Soitto tuli muutaman tunnin kuluttua. Pahoitellen nainen totesi, ettei paketista ollut selvinnyt mitään tietoa ja kehoitti minua odottamaan vielä muutaman päivän ja palaamaan asiaan jos se ei ole tullut. Myöhemmin illalla huomasin, ettei Suomesta Viroon tulevia lähetyksiä ole voitu kirjata Omnivaan postin ohjelmavian takia. 

Torstaina postilaatikossani oli kirje Itellalta! Se oli päivätty 9.2.(jolloin sitä ei siis löytynyt järjestelmästä, eikä sen olinpaikka selvinnyt) ja siinä pyydettiin ottamaan yhteyttä Itellan palvelunumeroon, jotta voidaan sopia paketin toimittamisesta kotiosoiteeseeni. Perjantaina aamulla ystävällinen postikuski kurvasi autolla portin eteen ja luovutti paketin minulle. 

Nappis intoili paketista vähintäänkin yhtä paljon kuin minä. Mietinkin, että tulli on koirassa menettänyt varsinaisen vainukoiran, niin tarkat haistelututkimukset se teki sekä laatikolle, että sisällölle!

 Paketti oli tosiaankin hyvin teipattu, sen avaamiseen kului aika paljon aikaa ja lopulta oli turvauduttava puukkoon jotta sain sen auki.
Oli jotenkin jouluinen olo!







Paketin sisällöstä oli etukäteen jonkinlainen käsitys, mutta miniä pääsi kyllä jälleen yllättämään!

 Koska viimeksi olette saaneet ihan oikean, käsin kirjoitetun kirjeen? Tai itse kirjoittaneet paperille viestin s-postin tai facebook-kommentin sijaan? 

Miniän pitkä ja mukava kirje sai taas miettimään sitä, miten vähäksi henkilökohtaisten kirjeiden kirjoittaminen on jäänyt! Nuoruudessa olin todella ahkera pitämään yhteyttä ystäviin, tuttaviin ja kavereihin ympäri maailmaa ja kirjeitä oli mukava kirjoittaa, mutta myös jännittävää niitä odottaa, saada ja lukea. 

Nyt olen viimeksi kirjoittanut kirjeen lokakuussa, muistisairaalle sisarelleni. Silloin halusin lähettää kirjeessä kuvia Mehikoormasta, mutta kuinka ollakaan, printterin värikasetti oli päässyt loppumaan. 

 Tottakai some, s-posti, Skype ja kaikki sähköiset yhteydenpitomahdollisuudet ovat aivan mahtavia, helppoja ja mukavia! On hellppoa saada yhteys tärkeisiin ihmisiin, etenkin kun asuu Viron takamailla ja yksin. Mutta kyllä kirjeiden ja pakettien saaminen lämmittää sydäntä aivan erityisesti. Voitte vain kuvitella, miten paljon parkumista miniän kirjeen lukeminen aiheutti! Ikävää, kaipausta, surua... mutta myös suurta iloa, lämpöä ja hyvää mieltä!

Tietenkin täytyy vielä mainita, että tiedossa on jälleen mielenkiintoisia lukuhetkiä. Ja makunautintoja. Niinnoo, tuota...! Mums-mums...