tiistai 23. helmikuuta 2016

Kirputusta!

Tämä talo Mehikoormassa on ollut vailla vakituista asujaa sen jälkeen kun talon perheenpää kuoli pari vuotta sitten. Omistajaperheen jäsenet ovat käyneet täällä lomillaan ja eräs heidän tuttavansa piti jonkin aikaa talossa satunnaista majaa. Kun muutin taloon koirani kanssa, toistui ensimmäisinä viikkoina usein sama näytelmä; heräsin yöllä vintiltä kuuluvaan hiirten rapinaan ja koiran raivoisaan haukkumiseen. Kaipa hiiret kyllästyivät lopulta kuuntelemaan koiran rähinää ja muuttivat pois koska sen jälkeen olemme saaneet nukkua yömme melko rauhassa.


Pihapiirissä liikkui – ja liikkuu edelleen – kaikenkarvaisia, värisiä ja näköisiä kissoja. Täällä kissa ei taida olla mukava ja pehmoinen pikku lemmikki, vaan sillä on oma tehtävänsä; pitää hiiri- ja rottakanta aisoissa. Päätellen siitä, miten vilkasta kissojen liikkuminen pihapiirissä on ollut, olen arvellut, että tällaisen puoliksi autiona olleen asumuksen rakenteissa on tarjolla mirrinmurkinaa enemmänkin.
    

Jonakin iltana syyspuolella liiteristä kantautui puistatuksia nostattavan karmeaa mourunaa ja kaatuvan puupinon kolinaa. Mennessäni liiteriin näin 5 – 6 kissan jahtaavan toisiaan hurjassa sekamelskassa. Siinä menossa yksi puupinokin oli sortunut. Ilmeisesti tappelussa ratkottiin kulmakunnan kollien -,  mutta myös liiterin - herruus, sillä sen jälkeen siellä on makoillut milloin milläkin orrella sama harmaaraitainen töpökorva. Lähempää tuttavuutta en ole mirrin kanssa yrittänytkään tehdä, mutta olen sitä aina tavatessa puhuttanut, ihan mieluustikin sillä ajatuksella, etten joudu puunhakureissuillani ainakaan rottiin törmäilemään.

 

Pakkasjakson päätyttyä mirrit ovat jälleen olleet vaudissa. Kolleilla etenkin on epämieluisa tapa merkkailla pihapiiri ruikkimalla virtsaa nurkille, jopa portaille. Haju on hirveä!
Silti olen pitänyt kissoja enempi liittolasina kuin vihollisina. Kunnes muutamana aamuna herätessäni löysin ranteissa ja nilkoissa ilkeästi kutisevat paukamat.  Liitin ne ensin ”joihinkin puupinoista heränneisiin hyttysiin”, mutta toki olisi pitänyt jo tietää paremmin! Olinhan asustellut joskus Englannissa, "Kissojen ja Kirppujen Luvatussa Maassa"!

Nappiksella on onneksi ulkoloisien estolääkitys, eikä siitä ole kirpunpuremia löytynyt. Vaikka muitakin teorioita on, niin oletettavasti kirput ovat kulkeutuneet sisälle hakiessani puita liiteristä! 

Niin että kiitos mirrit! Tätähän tässä tarvittiinkin!

Kirppujen häätäminen vaati jälleen kaikkien tilojen ankaran myrkyttämisen ja perusteellisen siivouksen, sekä petivaatteiden ja mattojen tuulettamisen! En ole halunnut tarkemmin tutkia kirppujen häätöön tarkoitetun aineen koostumusta, mutta myrkkypurkin tuote-esittelyssä luvataan noiden kiusallisten hyppijöiden pysyttelevän poissa koko seuraavan vuoden!  

Parasta olisi!!!



2 kommenttia:

  1. Kääk, kirput pois ennen kuin noudatan kutsuasi ja tulen sinne...

    VastaaPoista
  2. Kirput on toki jo hoidettu! Kissatkin saavat pihasta ja liiteristä häädön aina kohdattaessa, vauhdikkaasti! Takaan, että voit aivan turvallisesti noudattaa kutsuani, Susu hyvä :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Onnellista Äitienpäivää!

Toukokuun toinen sunnuntai, Äitienpäivä, äitien päivä! Tänäänkin aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, on kesäistä, on tulossa upea...