torstai 7. huhtikuuta 2016

Kevään merkkejä

Kaiken harmauden, mudan ja kalsojen kelien jälkeen tarvitaan vain muutama aurinkoinen päivä ja hupsista... luonto herää kiireellä kasvattamaan kukkia, ruoho vihertyy, maailma täyttyy muuttolintujen ja soidinmenojen kakofoniasta!



Kukkapenkeistä löytyy kaikenlaista, joista ei mitään tiennyt kun syksyllä saapui tänne Viron perukoille asumaan. Haikeana katselin tuttujen sinivuokkopostauksia facebookissa, sinivuokko kun on yksi lempikukistani, jota kymmeninä Lapin vuosinani aina kaipailin. Siinä on vain jotain niin herkkää ja kaunista. 
Sitten tonkaisin kukkapenkistä kuivia risuja ja mitä niiden alta löysinkään! Puutarhaversio, tottakai, mutta vuokko kumminkin! 


Tulppaanit ja krookukset odotuttavat vielä itseään, mutta aivan pian niidenkin kauneudesta pääsee nauttimaan. Mitä kaikkea muuta pihan penkeistä nouseekaan? 


Eläinkuntakin havahtuu horroksestaan. Eilen illalla alkoi satamaan ja hetken päästä nurmikot kuhisivat onkilieroista ja sammakot loikkivat iloisena märässä heinikossa. Kunhan kevät ehtii pidemmälle, kohtaamme varmasti myös monenlaisia käärmeitä. Halusimme tai emme!


Ilta-auringon valossa saattaa jo nähdä hyttysten parveilun. Neitoperhosen pelastin liiteristä hämähäkin seitistä, nyt se on lennellyt liiterin aurinkoisella seinustalla ja katolla. Näin eilen puutarhassa myös nokkosperhosia ja sitruunaperhosen, joka oli kooltaan paljon suurempi kuin mitä olen aiemmin nähnyt. Ovatko ne ehkä näin keväällä isompia kooltaan?


Minulle västäräkki edustaa todella sitä " vähäistä" hetkeä kesään. Lapissa vässyt saapuvat yleensä toukokuun puolella, joskus niinkin, että järvet ovat vielä jäässä vaikka lumi on mailta sulanut. Täkäläisille kattohaikara lienee sama asia, merkki siitä, että kesä on aivan ovella. Kylän ympärillä on lennellyt kaksi haikarapariskoa, yksi niistä istui jopa talomme katolla, mutta Nappiksen haukunta säikytti ne pois!


Mennyt talvi koetteli kylän kalastajia kummallisilla vaihtelevilla keleillään suuresti. Ensin talvi ei tullutkaan, kun veneet ja rysät oli jo nostettu talviteloille, sitten se tuli voimalla mutta  kesti vain kuukauden. Sitten jo suvesi, monta lämmintä päivää sulatti lumet ja Peipsijärven jäät rytinällä. Sitäkin kesti vain hetken ja pakkaset palasivat leutoina, eikä kunnon jääkelejä järvelle enää tullut. Jäille ei ollut asiaa, veneitä ei voinut käyttää...


Voi vain kuvitella, mikä helpotus kalastajille on ollut kun jäät lopulta lähtivät ja kalakin alkoi liikkumaan. Nyt aamulla aikaisin ja illalla myöhään kuulee kalastajien veneiden putputuksen pihalle saakka. Saaliit ovat olleet hyviä, jopa runsaita. Pyysin taannoin naapuriani tuomaan minulle muutaman kalan, jos sattuu ylimääräistä tulemaan. Naapurini kantoikin minulle ensin hauen ja lahnan, eilen hän toi kuhaa, jonka pyynti alkaa kun pintavedet hieman lämpenee. 


Aaltojen liikkeessä on jotakin maagista. Lapsesta asti olen rakastanut istua rannoilla katselemassa niiden kulkua, sitä miten ne ripisevät kivikossa tai nuolevat kalliorantoja. Tuulella ne nousevat korkeiksi vaahtopäiksi ja paiskovat vesiä vihaisesti, tyvenellä luulet niiden olevan hiljaa ja paikoillaan, vaikka niiden liike on ikuista, alati muuttuvaa.


Eräs toinenkin rakastaa aaltoja!
Nappista on melkein mahdotonta pidätellä  pois vedestä, jos on vähänkään aaltoja, joita se kuvittelee voivansa pyydystää. Sinne se syöksyy, kylmään kylpyyn suu avoimena valmiina nappaamaan aallosta kiinni. Mahtaa olla kummallista, kun se valuukin vetenä pois!
 Niin tohkeissaan ja suorastaan tolaltaan innosta se on, ettei kuulekaan muuta kuin aaltojen kohinaa...



Aurinko paistaa, pihatyöt odottavat! Naapurustossa leikataan omenapuiden oksia, kunnostetaan kasvihuoneita ja kylvetään ensimmäiset siemenet. Minä ihmettelen, mitä osaisin pihaan laittaa kasvamaan, mitä pitäisi tehdä! 
Kevät ei ole kasvattanut peukalostani vihreää, valitettavasti!



2 kommenttia:

  1. Peikkokin tykkää keväästä. Sen häntä jäätyi joskus talvella kiinni ja vasta nyt se on saanut sen irti. Peikkoa nolotti kulkea ilman häntää, mutta varahäntäkin oli hukassa :)

    VastaaPoista
  2. Voi sinua, Peikkoreppanaa! Onneksi on kevät ja lämmin, kukapa sitä hännättä haluaisi olla :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Onnellista Äitienpäivää!

Toukokuun toinen sunnuntai, Äitienpäivä, äitien päivä! Tänäänkin aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, on kesäistä, on tulossa upea...