Koko pitkän pimeän syksyn sitä odotettiin ja kaivattiin; talvea puhtaan valkeine hankineen, valoineen ja raikkainen pakkaskeleineen!
Nyt se on täällä!
Peipsijärvi on Mehikoorman kohdalta umpeen jäätynyt. Pakkasia on nyt ollut reilun viikon, viime päivinä jopa -15 - -19 astetta. Kylmyyden tunnetta on lisännyt järven yli puhallellut vinkka, tuoden terveisiä Siperiasta saakka. Tänään alkoi lumisade ja päivän mittaan pilvet ovat varistaneet lunta maahan n 15 - 20 cm. Huomenna pääsee ottamaan lumikolan kanssa ensimmäisen matsin!
On kuin kyläkin olisi pessyt kasvonsa, vaikkei lunta ollut vielä kuin aavistus maassa. Mietin, miltä joulu olisi täällä näyttänyt jos talvi olisi tullut ajallaan. Auringonpaiste on joka tapauksessa ollut tervetullutta, valoa tuntuu jo olevan päivällä runsaasti, vaikka päivä pitenee täälläkin yhtälailla kukonaskelin.
Olen paljon pohtinut päättynyttä vuotta ja summannut kaikkia tapahtumia sen varrelta. Suurinta iloa on tuottanut ne monet ihmiset, joita olen usein yllättäen ja kummallisissa elämän mutkissa kohdannut. Tämän talon omistajat ovat juuri sellaisia. Siksi oli aivan erityisen mieluisaa saada vuokraisäntä ja hänen vaimonsa vieraiksi, valmistaa ja tarjota heille huolella valmistettuja ruokia ja ihmetellä tuttuutta, kuin olisimme tunteneet toisemme aina.
Sain toki myös hyviä käytännön ohjeita talven varalle. Tarkoitus oli lähipäivinä tyhjentää saunalla oleva 100 litran vesivaraaja ja järjestää kaikki tarvittava talviteloille, mutta talvi ehtikin ensin. Laiskottelin eilen aamupäivällä ja vasta illalla saunaa lämmitellessäni aloin tyhjentää vesivaraajaa vain todetakseni, että vesiputket olivat jo ehtineet jäätymään.
Illan pimeydessä kaivosta vettä nostaessani olo oli hieman epävarma; näinköhän tämä nyt tulee sujumaan...? Naisesta otetaan nyt mittaa, mihin venyy ja kykenee, miten selviää! Mutta sitten muistutin itseäni vuosikymmenien kokemuksesta Inarijärven rannalla anopin ja appiukon kotona. Sielläkin talvisydämellä vesi haettiin avannosta, eikähän se sen kummempaa ollut.
Eikähän siitä niin kovin montaa vuosikymmentä ole kun valtaosa suomalaisista nosti käyttövedet pihakaivosta, kävivät tarpeillaan ulkohuussissa ja lämmittivät asumuksensa puilla! Ja hyvin pärjäsivät siitä huolimatta (tai juuri sen takia).
En minä mikään piipertäjä ole, vain hiukan idealisti. Tästä Peipsijärven kalastajakylän vinkkelistä katsottuna olen varsin tyytyväinen voidessani ottaa välimatkaa asioihin, joita pitää arjessansa itsestäänselvyyksinä. On keskuslämmitys, juokseva kuuma ja kylmä vesi, suihku ja se vesivessa...
Minulla on siis vettä kaivossa ja halkoja liiterissä, molempia riittävästi yhden talven kovatkin pakkaset vastaanottamaan. Uskon pärjääväni
Ja onhan minulla tunnetusti iso ääni millä huutaa apua, jos en pärjää!
Kyllä sitä pärjää, kun vain on rohkeutta pärjätä.
VastaaPoistaMiten sulatit jäätyneet putket?
Totta, eikä se katso sukupuoleen, vaan juuri siihen, että päättää pärjätä!
VastaaPoistaSeuraavassa postauksessa käykin ilmi; lämmitin saunan! Kestona... :). Piti tosin saada apua vuokraisännältä, sillä vesivaraajan pultit ja mutterit olivat umpiruostuneet, eikä omat voimat riittäneet avaamiseen. ei ollut crc:tä eikä edes coca-colaa apuaineina! Mutta nyt on homma hoidettu ja kevättä kohden lähdetty! :)