lauantai 11. maaliskuuta 2017

Tautisia aikoja on eletty...


Olin juuri äsken näkevinäni häivähdyksen auringosta! Vai kuvittelinkohan vain? Ehkä kyseessä oli migreenin aiheuttama valoilmiö näkökentässä.

Tautisia aikoja on eletty. Pitkään muhinut ja kotihoidolla kauan hiljaisena pidetty flunssa puhkesi – tottakai – lomalla. Olin ottanut muutaman lomapäivän mennäkseni auttamaan tytärtä muutossa, mutta lopulta tauti otti voiton, eikä voimia ollut paljoakaan tarkoitettuun, eli tavaroiden pakkaamiseen lähtöpäässä, eikä niiden purkamiseen uudessa kodissa.

Viikon vierailulla ehti muutakin kuin sairastamaan. Käytiin ostosreissulla hämmästelemässä, ettei Nummela, se erään tunnetun muusikon tunnetuksi tekemä, olekaan mikään ihan pikkuinen takamaiden taajama, vaan vauraan ja ison oloinen keskus, jossa löytyi jos jonkinlaista merkkikauppaa ja suuria ostostaivaita joka lähtöön. Ikeassakin käytiin, se oli yhtä uuvuttavaa kuin aina ennenkin.

En ole koskaan aiemmin käynyt huutokaupassa, mutta kun vävykin sairastui, lupauduin tyttären seuraksi Helanderille. Vaikka päivä oli pitkä, ihastuin tapahtuman tunnelmaan, ilmassa väreilevään jännitykseen, kun ostajat kilpailivat myytävistä tavaroista. Kauppaa käytiin kiivaimmin upeista itämaisista matoista, antiikkihuonekaluista, astioista, turkiksista ja keräilytavaroista. Tytär teki uuteen kotiin hyviä hankintoja, mutta minäkin vaurastuin parilla peilillä ja ikonilla. Meklarillekin oli pakko nostaa hattua. Taitoa ja ammattimaisuutta kuvaa se, miten hän koko monituntisen tapahtuman ajan pystyi ylläpitämään tasaista vauhtia ilman taukoja. Sortumatta mauttomuuksiin hän onnistui aina herättelemään mielenkiinnon ja tunnelman hieman sarkastisella huumorillaan ja verbaalisesti hienoilla kuvauksillaan myytävistä tuotteista. Lienee ammatti, johon harva kykenee.

Hassua sinänsä havaita, miten oma pää huili kipeänäkin, kun oli poissa kotoa omasta arjesta. Yhtenä aamuna heräsin oivallukseen, miten tämä oma huusholli tulisi järjestellä, jotta siitä saisi toimivan. Uusi asuntoni on edelliseen verrattuna hieman tilavampi, mutta siinä missä edellisessä oli pieni keittiö reiluine tasoineen ja kaappeineen, on tässä keittiössä varsin rajallisesti kumpaakin. Siksi lattialla venyy edelleen purkamattomia laatikoita, kun en ole osannut päättää mihin niiden sisällön sijoitan.

Nyt siis tiedän! Tarvitaan vain hieman kantoapua….

Ei mutta, ei se mikään migreeni ollutkaan, ulkona paistaa ihka oikea aurinko! Taidanpa jalkautua koirun kanssa kotikaupungin kaduille!



Ihanaa viikonloppua!

8 kommenttia:

  1. Toivottavasti flunssa on jo kaukana poissa ja pikkupotilaskin kohta ok?

    VastaaPoista
  2. Kiitos Una! Tänä viikonloppuna on levätty ja ulkoiltu jajälleen levätty, joten parempana jo. Koirulikin on jo oma itsensä, "uimarengas" vain hieman hidastaa vauhtia ��

    VastaaPoista
  3. Vau, tuo peili on upea!
    Joskus aikanaan tuli käytyä huutokaupoissa, mitään en ostanut, kuolasin vaan tavaran perään.

    Voi sinua ja Nappista, koettakaahan nyt parantua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susu! Varmasti menen toistekin, sen verran innostuin, vaikka hankinnat tuskin ovat suurensuuria... Hyvin hitaasti mutta varmasti me molemmat toivumme ja pääsemme nauttimaan keväästä! Nautihan sinäkin kun taas voi liikkua huolettomammin :)

      Poista
  4. Ihania peilejä ja niiden välittämä kuva henkii iloisen raikasta tunnelmaa. Toivottavasti olokin on jo parempi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vallaton mummeli, henki kulkee jälleen vaivattomasti! Tauti on kyllä harvinaisen ankara ja sitkeä. Niin tohkeissani noista peileistä olin, etten tullut ajatelleeksi, että ne välittävät myös kuvaa kodistani. Ainakin värejä löytyy! :)

      Poista
  5. Toivottavasti taudit ovat selättyneet niin sinulta kuin Nappikseltakin. Jos aurinkokin on ollut näytillä, niin paranemiset on taattu juttu.
    Tiheästi olet joutunut muuttohommiin. Kyllä se rankkaa on ja mehut nyhtää melko tarkkaan.
    Tuo huutokauppojen tunnelma on minulta kokematta, paitsi telkakrista mitä olen katsonut.

    VastaaPoista
  6. Kiitos Aimarii! Kyllä tästä taas mennään eteenpäin ja onneksi koirulikin on toipunut hyvin. Ihminen venyy aika äärimmilleen tuollaisessa elämänmuutosrumbassa ja kun alkaa helpottamaan, taudit puhkeavat pakottaen lepäämään... Näin kai se menee! On muuten sanottava, etten kestä yhtään katsoa sitä kotimaista huutokauppaohjelmaa, se on antanut aivat hassun kuvan koko touhusta. Siksi varmaan ihastuinkin tunnelmaan niin kovin...

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Never say never again...

  Tuli mieleen tuo James Bond-leffan nimi "Never say never again" ("Älä kieltäydy kahdesti" on mielestäni huono suomenno...