lauantai 13. toukokuuta 2017

Pekka Poutaa se jo nauratti, minua ei...!



Kevät!

Se on heittäytynyt juoniksi. Se tulee lähelle, hivelee ihmispolon sisintä, kantaa kaipausta lämpöön, lupailee parempaa, ottaa valtaansa... Ja juuri kun siirrät toppatakkisi varastoon uskoen kevään lupauksiin, se seuraavassa hetkessä muuttaakin mielensä, pakenee ja tekee tilaa talven kylmille... Kerta kerran jälkeen!



Oikukkaita säitä on jatkunut jo pitkään, väsymykseen ja kyllästymiseen saakka. Niiden vaikutuksen on voinut tuntea mielialoissa ja yleisessä vireystilassa. On kiinnostavaa nähdä, jatkuuko epävakaisuus vielä tänäkin kesänä. Koko edellinen vuosihan oli poikkeuksellinen, syksystä ja talvesta ei haluta edes puhua...

Vaan eihän tämä mitään uutta ja ihmeellistä ole. Kautta ihmiskunnan historian erilaiset luonnonmullistukset  ja katastrofit ovat piinanneet maapalloa aiheuttaen tuhoa luonnolle, eläimille ja ihmisille. Vain 150 vuotta sitten koettiin Suomessa jotain samankaltaista, tosin paljon voimallisemmin. Tuolloin säiden vaihtelut, hallat, kylmyys ja märkyys aiheuttivat useina vuosina peräkkäin vilja- ja perunasadon kadon ja yli 200 000 ihmisen kuoleman.



Meidän aikanamme joudumme tuskin kokemaan samanlaisia , emmekä kuole joukoittain nälkään ja sairauksiin, vaikka epävakaat kelit elämäämme riepoisivatkin. Mutta emme voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ehkä jonain päivänä Äiti Maa kyllästyy Homo Sapiensin ylimielisyyteen, omahyväisyyteen ja ahneuteen ja päättääkin pyyhkäistä koko sakin huitsin kuikkaan...



Kesä! Sitä odotellessa päätetään nauttia jokaisesta auringon tuikahduksesta, jokaisesta lämpöasteesta, lintujen liverryksestä ja maasta nousevista kasveista.





Ihanaa Äitienpäivää!

1 kommentti:

  1. Totta pakiset. Ehkä ihmiskunta on omilla teoillaan saanut aikaan luonnon järkkymistä. Melko monessa saadaan syyttää itseämme.
    Nyt ei niin hirmuja hätäillä, kyllä lämpö ja kesäkin tlevat.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!