sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Mitä jos kamelin selkä katkeaa?

Elämä on jiniä ja jangia; tasapainoilua plussien ja miinusten, onnen ja epäonnen, ilon ja surun välillä!

On aikoja jolloin kaikki tuntuu kaatuvan niskaan, vaikeuksien ja murheen kuorma kasvaa melkein liian suureksi kantaa ja epätoivo valtaa mielen. On aikoja, jolloin tuntuu kuin aurinko paistaisi koko ajan, kaikki toimet ja suunnitelmat onnistuvat, mieli on optimistinen ja iloinen ja silloin tuntee itsensä niin vahvaksi, etteivät pienet vastoinkäymiset haittaa tahtia.

Eikä tässä nyt ole kyse mistään kaksisuuntaisesta mielialasta vaan ihan tavallisen ihmisen ihan tavallisesta elämästä. Noin se vain menee!

Vai meneekö muilla? Itselläni ainakin!

Muutto Peipsin maisemiin oli monien toiveiden täyttymistä. Se tapahtui juuri siten, että kaikki asiat järjestyivät kuin itsestään, suorastaan johdattivat tänne.  Pysähdyin tänään ihmettelemään ajan kulkua; viisi kuukautta on nyt takana, seitsemän edessä.

Olosuhteet ovat olleet äärimmäisiä; pitkä kaunis ja lämmin syksy, ankarat viikkojen sateet, kurat ja kurjuudet, kunnes Siperian suunnalta paukahti todellinen talvi viimoineen ja kovine pakkasineen. Kaikkien kurjien kelien keskellä on ollut uskomattoman kauniita päiviä, kaikkien ihanien päivien lomassa synkkiä säitä.

En muista, vaivasinko tänne tullessani suurestikaan itseäni sillä, mitä elämä puulämmitteisessä suuressa talossa talvipakkasilla tarkoittaa tai miten kaivattu rauha voi pimeinä päivinä muuttua yksinäisyydeksi ja ikäväksi, miten kielipuolena pystyy ja onnistuu hoitamaan tärkeimpiä asioitaan. Pidin itsestään selvänä, että pärjään. Ja olen pärjännyt. Ja toki tarvittaessa apuakin pyytänyt ja saanut.

En ole kokenut arkeani erityisen raskaana. Olen suorastaan nauttinut siitä, että päivissä on tietty rytmi ja velvoitteet, fyysistä kuormitustakin. Elämäni mukavuudet ovat täysin itsestäni riippuvaisia.
                                                                        
Kaikkeen ei kuitenkaan voi itse vaikuttaa. Olin tiennyt ja siihen varautunut, että sydäntalvella kannan veden kaivosta kun vesiputket jäätyvät. Odottamaton tapahtui, kun luonnonolosuhteet muuttuivat ykskaks pakkastalvesta plusasteisiin ja lumet sulivat parissa päivässä. Sulavedet valuivat kaivoon ja tekivät vedestä käyttökelvottoman. Ei tiskivettä, ei saunavettä, juomavedestä puhumattakaan!

Hetken tuntui, että nyt katkeaa kamelin selkä! Että asuminen täällä on nyt mahdotonta. Mielessä kävi lähtö Suomeen...

Mutta ei! Onneksi tuohon hetkeen sai soittaa tyttärelle.  Kummasti ajatukset selkiytyivät, murhe ja harmi haihtuivat!

Juomavettähän saa kaupasta! Nyt sitä on Tiina-ystävän ja autokyydin avulla jokunen kymmennen litraa varastoitunakin. Ja on lupa noutaa naapurin baabushkan kaivosta kirkasta lähdevettä ihan niin paljon kuin tarvitsen, saunomiseenkin! Ja joskus keväämmällä kun maa kuivuu, pihakaivon voi tyhjentää ja vesi puhdistuu.

Elämä siis jatkuu Mehikoormassa! Hyvillä mielin!
Kevättä odotellessa!







4 kommenttia:

  1. Jotenkin mä tiedän, että sä pärjäät vaikka missä. Eikä tuo vesi sua kaada.... se on vaan haaste muiden joukossa. Mielesi taitaa kuitenkin levätä ihanassa paikassa vailla höpönhöpö murheita. Olla itsensä kanssa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Arja. No en ehkä ihan vaikka missä, mutta kai se on tahtoasiakin. Tämä elämä tässä on niin pienimuotoista että vedestä tai liiteristä hupenevista puista tulee ne suurimmat huolen aiheet! Eli ei mitään suurta eikä kamalaa... ��

      Poista
  2. Voih...! En ollut edes uskaltanut udella, miten siulla veden kanssa menee. En ollut uskaltanut kysyä pesumahdollisuuksista enkä wc:stä...
    Talvi on sellainen koettelija. Ja tosiaan, vesiputket saattavat paukahtaa jäähän jopa siinäkin vaiheessa kun pakkaset jälleen lauhtuvat. Kaikki on aina mahdollista varsinkin odottamaton...

    Olet sinä kyllä sisukas naine. <3 Harva meistä pystyisi samaan!!!
    Et sie ainakaan helpolla ole päässyt...


    *halitus* <3

    VastaaPoista
  3. Kiitos Una! :) Pitää kuitenkin muistaa, että jokaista "odottamatonta" kohti on moninkertaisesti iloja ja ihanuutta. Ja jos nuo kelitkin vielä joskus kääntyisi kuivalle ja kirkkaalle, niin en välittäisi mistään pienistä vastoinkäymisistä. Sitä vain kun ei voi itse säätää... !

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Never say never again...

  Tuli mieleen tuo James Bond-leffan nimi "Never say never again" ("Älä kieltäydy kahdesti" on mielestäni huono suomenno...