sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Muutto









Kesä menee sairauslomalla. Välillä selkäkivut ovat sietämättömiä, mutta joinakin päivinä kykenen tyttären auttamana metsään. Pehmeällä sammalikolla on helppo kävellä ja on autuasta makoilla lämpimällä kalliolla auringossa; mieli ja keho rentoutuu, olo on heti parempi.


20150815_155329.jpg


Joudun kahdesti menemään Töölön ensiapupolille kovien kipujen takia ja toisella kerralla pääsen päivän polilla maattuani magneettikuvauksiin. Saan diagnoosin; pienehkö välilevynpullistuma, ahtaumaa nikamaväleissä. 15 vuoteen selkä ei ole vaivannut, nyt tuntuu kuin olisi lähes kuolemantuomiolla.

Joudun pohtimaan tulevaisuuttani, työkykyäni. Vähän yli kuusikymppisenä ei sentään vanhuus pitäisi vaivata, mutta tosiasia on, että olen romukunnossa. Vielä vuosi sitten pystyin juoksemaan pieniä lenkkejä, painokin putosi mukavasti 12 kiloa ja olo oli kohtalainen.  Nyt hengästyn koiran kanssa lenkillä kävellessä ja portaiden nousussa, ryhti on painunut etukumaraan, hartioissa ja niskassa on jatkuvaa särkyä.  

Virolaisen naapurin luona käydessä haikailen ääneen, että nyt jos voisin, muuttaisin Viroon asumaan. Se on ollut yksi monista haaveistani, niin vahva, että liitin sen pari vuotta sitten tekemääni ”aarrekarttaankin” yhdeksi viidestä asiasta, jotka halusin elämässäni muuttaa tai toteuttaa. Neljä muuta toivetta oli jo toteutunut. Ystävätär katsoo minua ihmeissään ja kertoo, että heillä on iso talo Itä-Virossa ja että he ovat kauan etsineet jotakuta, joka muuttaisi taloon asumaan ja pitäisi siitä huolen.

Kaksi toivetta kohtaa ja yhtäkkiä elämä saa uuden suunnan! Ajatus muutosta tuntuu varmalta, oikealta ja selkeältä ratkaisulta. Alan selvittämään mahdollisuutta jäädä vuorotteluvapaalle, joka järjestyykin yhdellä keskustelulla esimiehen kanssa.  Käyn Virossa katsomassa taloa ja puhkun jo intoa. Aivan yhtä nopeasti löytyy alivuokralainen joka ihastuu asuntoon ja jolle sopii, että jätän osan tavaroistani paikoilleen. Löydän lopuksi vielä Facebookin vironsuomalaisten ryhmästä kohtuuhintaisen kuljetuksen itselleni, koiralleni ja tavaroilleni. 

Elokuun lopussa maallinen omaisuuteni on pakattu, osa varastoon, osa mukaan otettavaksi. Siirryn koirani ja muuttolaatikoitteni kanssa reiluksi viikoksi poikani ja miniäni huusholliin, käyn tervehtimässä sukulaisia ja ystäviä, fysikaalisessa saamassa viime hetken ohjeita ja sitten olen valmis lähtemään. 



20141101_073233.jpg

3 kommenttia:

  1. Minullakin oli joskus eläkeiän lähestyessä mielessä ajatus Viroon muutosta. Aloin opetella kieltäkin. Muuto jäi siihen, sillä pohjoisen portua vei tänne, mutta kilen opiskelu on jatkunut.
    Kaikkea hyvää sinulle syksyysi.

    VastaaPoista
  2. Mukavaa, kun löysit tänne, Aimarii! Niin, kai me kukin kuljemme omat tietyt tiemme, pohjoiseen tai etelään... :). Pääasia, että elämä on mielekästä ja mieli on hyvä! Minä puolestani syöksyin tähän seikkailuun täysin ummikkona, nyt olen jo kuulevinani sujuvasti ja erottavinani sanat toisistaan, mutta hyvä kun kiitos ja näkemiin tulee suusta ulos! Vaan enköhän ajan kanssa opi..! Kiitos ja sinulle samoin ihanan tunnelmallista kaamosta!

    VastaaPoista
  3. Vasta nyt ehdin tänne lukemaan, olen ollut reissussa.

    Ihanaa, että aloit kirjoittaa muutostasi! Luen niin paljon mielummin blogikirjoituksia kuin face-päivityksiä, niissä en pysy perässä!

    Ja aivan upea tuuri, että otit Viroon muuton puheeksi naapurisi kanssa!!!

    (en pääse tänne kommentoimaan wp-tunnuksillani, jos laitat tuohon kommenttiprofiilivalintaan nimi/url-vaihtoehdon, se onnistuu)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Onnellista Äitienpäivää!

Toukokuun toinen sunnuntai, Äitienpäivä, äitien päivä! Tänäänkin aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, on kesäistä, on tulossa upea...