sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Talo

Talo, jossa koirani kanssa asun seuraavan vuoden, sijaitsee pienen kaakkois-virolaisen kalastajakylän kauimmaisella laidalla. Perinteisen rakennustavan mukaan talon julkisivu antaa kadulle ja ulkorakennukset suojaavat pihaa muilta suunnilta. Pihapiiriin antaa näkösuojaa korkeiksi kasvaneet tuijat ja kukkaistutukset, takapihalta löytyy omena- ja päärynäpuita, marjapensaita ja vanha, hoitamattomana villiintynyt kasvimaa.

.Talo.jpg


Katua pitkin taloa lähestyessä talon tunnistaa lautavuorauksen ruskeasta väristä, mutta sitten kiinnittääkin huomionsa talon kokoon. Se on kaksikerroksinen, pinta-alaltaan parisataa neliöinen. Yläkerrassa on neljä makuuhuonetta ja alhaalla tilava olohuone, ruokailutila ja tupakeittiö. Talon yhteydessä on vielä iso autotalli ja verstas. Ulkorakennuksessa on puuliiteri, kellarintapainen, suurehko takkahuone, sauna ja pukuhuone, sekä erillinen ulkovarasto.


Talo kuuluu nyt ystävättärelleni ja hänen veljelleen, jotka ovat perineet sen isänsä kuoltua kolme vuotta sitten. Olen ymmärtänyt, että heidän isänsä, paikallinen kalastaja ja ilmeisen arvostettu kyläyhteisön jäsen, on hyvin pitkälle itse rakentanut talon oman mielensä mukaiseksi. Voisin kuvitella, että tuolloin, 70-luvun lopun Neuvosto-Virossa talo on ollut poikkeuksellisen suuri, eikä kylässä edelleenkään ole montaa yhtä isoa, saatikka suurempaa omakotitaloa.


Talo2.jpg


Talon valmistuessa sisarukset olivat jo nuoria aikuisia ja lähdössä maailmalle, joten talossa asuivat ensisijaisesti isäntä ja hänen uusi puolisonsa. Kaikesta näkee, että talo on rakennettu harkiten ja  huolella, materiaaleiksi valittu sen ajan parhaat saatavilla olevat ja kaikesta on pidetty hyvää huolta! Materiaalit, kuten lattiat, ovat kestäneet hyvin aikaa, vaikka joistakin kohdista näkee, että kosteus on tullut sisään ja lattia on painunut. Joitakin huoneita on laudoitettu, tapetoitu ja maalattu, mutta mitään merkittävää remonttia ei ole tehty. Silti talo on kohtuullisessa asumiskunnossa.


Viimeisen vuoden aikana talossa on pitänyt majaa ulkomaankomennuksilla työskentelevä mieshenkilö, käyden olemassa siellä ehkä kerran kuukaudessa muutamia päiviä, mutta muuten asumus on ollut suurimman osan aikaa tyhjillään tai omistajien lomakäytössä. Nyt talo saa ikään kuin uuden elämän, kun siinä asutaan ja eletään päivittäistä arkea; uuneja lämmitetään, laitetaan ruokia, siivotaan, kuljetaan ovista pihamaalle ja tullaan takaisin sisälle, nukutaan, sisustetaan, kuljetaan portaissa….

Tähän taloon, tähän pihapiiriin aion nyt rakentaa elämäni ilolla ja sydämelläni. 
Talon henkeä kunnioittaen!


Talo%201.jpg







2 kommenttia:

  1. Onpa iso asumus! Ja ulkotilojakin autotalli ja verstas! Heti tuli mieleen, että sinne voisi pystyttää ateljeita :D

    VastaaPoista
  2. Isot on tilat! Ja kyllä vain, ainakin olisi valoa ja tilaa maalata!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Onnellista Äitienpäivää!

Toukokuun toinen sunnuntai, Äitienpäivä, äitien päivä! Tänäänkin aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, on kesäistä, on tulossa upea...