sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Alku

Pihapiiri on iso, kaksikerroksinen talo asettuu ällän muotoon sen etureunaan. Pakettiauto on ajettu rautaporteista sisään ja tavarat purettu melko nopeasti. Seison pihalla kuulostellen ensivaikutelmiani. Hyvä mieli hyrisee sisälläni. Tässä talossa, tässä pihapiirissä tulen viettämään seuraavan vuoden. En edes mieti muttia ja jossia; näihin puitteisiin rakennan arkeni, opettelen uudet tavat ja selviän elämäntaidoillani parhaani mukaan.

IMG_2522.jpg

Olemme lähteneet aamuviideltä liikkeelle Vantaalta, matkanneet mukavasti laivalla meren yli ja ajelleet iltapäivän myötä Tarton kautta Mehikoormaan, Peipsijärven rannalle. Autoa kuljettava Petri osoittautui heti mukavaksi ja matka taittui leppoisasti röpisten. Kävimme Tarttossa syömässä ja etsittiin tori, josta kävin ostamassa ruokatarpeita. Sillä välin Petri vei koirani pienelle lenkille.

Sisällä on kosteaa ja koleaa, sillä taloa ei ole moneen viikkoon lämmitetty. Yritämme virittää keittiön hellaan tulta, mutta hella savuttaa ja luovumme aikeesta. Wokkaan kaasuliedellä meille ilta-aterian, sitten kannan kasseja yläkertaan ja laittelen nukkumapaikkoja. Yläkerran aulassa on uuni, johon saamme tulet ja makuuhuoneet ehtivät mukavasti lämmetä ennen yöpuulle käyntiä. Keskuslämmitystä talossa ei ole, puulämmitteiset uunit toimivat lämmön lähteenä.

Käyn ylikierroksilla fyysisen väsymyksen ja innostuksen nostattaman adrenaliinin voimin. Haluan tietenkin heti someen ilmoittamaan perheelleni perille pääsystä ja kertomaan matkan sujumisesta. Olen vaihtanut ennen Viroon lähtöä puhelinoperaattorin Soneraan, joka tarjoaa rajattomia tekstiviestejä ja puheaikaa Virossa. Pakettiin kuuluu myös melko pieni määrä dataa. En ole ennen käyttänyt nettiä jakamalla puhelimesta nettiyhteyden toiselle laitteelle, joten ilman apua en osaisi toimia oikein. Petri auttaa tässäkin mutta samalla huomataan, että puhelimessani on jokin ongelma, jonka takia yhteyden muodostaminen ei onnistukaan. Saan lainaksi tabletin jolla voin hoitaa yhteyden ulkomaailmaan sillä välin kun Petri vie puhelimen Helsinkiin korjattavaksi.

Seuraavana päivänä virolaisen ystävättäreni veli, talon toinen omistaja saapuu ja saan ohjeita ja neuvoja käytännön asioihin. Käymme yhdessä paikallisessa kunnanvirastossa ilmoittamassa minut asukkaaksi ja teen tuttavuutta lähimpiin naapureihini. Viereisellä tontilla asuva ihastuttava baabushka Sonja vie minut taloonsa, pakkaa laatikkoon sipuleita ja juureksia, kaivaa vadelmia pakastimesta ja puhua pulputtaa venäjää iloisesti nauraen. Ymmärrämme toisiamme mainiosti. Tien toisella puolella asuu Sonjan tytär Juulia, joka vannottaa kääntymään kaikissa ongelmissa hänen puoleensa, hän lupaa auttaa missä vain voi…

IMG_2551.jpg

Sitten tulee hiljaisuus! Kiipeän koiran kanssa yläkertaan, sammutan valot ja asettaudun vuoteeseen. Koira kuuntelee hetken naapurustosta kuuluvaa haukuntaa ja asettuu sitten omalle paikalleen jalkataipeeseeni nukkumaan. Rauha laskeutuu mieleen ja kehoon, uni voittaa nopeasti. Ensimmäinen yö yksin uudessa kodissa, uuden elämänvaiheen äärellä!


2 kommenttia:

  1. Uskon todellakin, että adrenaliini virtasi ja kävit ylikierroksilla!

    Ihanan ystävällistä väkeä olet tavannut!

    VastaaPoista
  2. No jopas on sinulla taas elämänmuutosta! Tulin tänne ihan alkuun, että pääsen kyytiin mukaan.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Never say never again...

  Tuli mieleen tuo James Bond-leffan nimi "Never say never again" ("Älä kieltäydy kahdesti" on mielestäni huono suomenno...