On aamuja, jolloin herää myöhään, pää turtana eikä haluttaisi edes nousta lämpimästä sängystä heti riekkumaan ja tekemään aamuaskareita. Laiskottaa! Yöunet ovat olleet täynnä kummia tapahtumia ja kivut ovat herättäneet moneen kertaan istumaan sängyn reunalle. Lopulta on pitänyt ottaa buranaa ja vasta sitten on päässyt takaisin uneen.
Vaikka kuinka pohtii ja koettaa järjellä miettiä, niin tuollaisten päivien ja öidenkin vaihtelu tuntuu täysin sattumanvaraiselta. Menee päiviä ja viikkoja, jolloin riehuu puunkannossa, lumitöissä, pyykillä, sekä reippailee koiran kanssa pitkillä lenkillä, eikä kipuja ole lainkaan ja energiaa ja intoa riittäisi vaikka mihin. Sitten aivan varoittamatta herää päivään, jolloin joka kohta kropassa on kipeä vaikkei olisi moneen päivään tehnyt mitään raskasta.
Tänään on taas se huonompi päivä! Pitkästä aikaa onkin vain -4 pakkasta ja tuuli puistelee äkäisesti puita ja harmaat pilvet kiitävät taivaankannen yli pudottaen välillä kylmiä lumikuuroja niskaan.
Mietin, tällaistako on ikääntyminen; kolottavia luita ja niveliä, huimausta ja väsymystä? Kuin hiljalleen lahoavan puun elämä?
Ihana tuo alin kuva. Kuin taulu. Kuin taideteos...
VastaaPoistaSaatko sie rautaa tarpeeksi?
Halitus. <3
Kiitos, Una! On lempikuviani. Tuon puun luona kulkiessani mietin, mitä kaikkea sekin on nähnyt ja mitä tarinoita voisi kertoa, jos vain osaisin oikein kuunnella!
VastaaPoistaJaa-a! Kyl mie luulen, että rautaa, mutta nyt on ollut kaupassa aika hintsusti hedelmiä ja salaattitarpeita enkä kyllä nyt syö mitään lisiäkään!