Keväälle on tullut kiire!
Pari viikkoa sitten kävelin urheasti (kyllä, matkaa n. 1 km, jalat juuri ja juuri tottelivat!) kotoa kasvimaan laidalle toteamaan, että palstat olivat vielä paksun lumen kattamat. Nyt lumet on poissa!Palstojen viljelyn suunnittelu on nyt kiihkeimmillään. Siemenpusseja on kulkeutunut kaupoista kotiin, jos ei aivan kassikaupalla, niin paljon joka tapauksessa. Ruutupaperille on piirrelty penkkien paikkoja ja talvipalstalle pohdittu sopivia lajikkeita. Talvipalsta sijaitsee aluetta halkovan polun varrella ja sen ympärille on pystytettävä tukeva aita. Siihen työhön avuksi on jo huhuiltukin pojan perhettä, yksin en siitä selviäisi mitenkään.
Ihan oikean kasvihuoneen hankintaakin mietin pitkään, mutta realiteetti on kuitenkin se, etten tiedä, mihin fyysinen jaksamiseni taipuu; kestääkö ja vahvistuuko lihaskunto vai mennäänkö tästä vielä huonompaan suuntaan. Toive ja uskohan on, tottakai, että kasvimaalla rehkiminen kohentaisi kuntoa, mutta syksyllä ollaan tässäkin asiassa kokemusta rikkaampia. Sen pohjalta punnitaan vuoden kuluttua kasvihuoneen hankinta uudelleen. Nyt päädyin etsimään pientä muovikasvaria, johon mahtuu muutama tomaatin taimi tuottamaan satoa.
Aivan toimettomana en kotonakaan ole ollut, vaikka paljon aikaa meni "huiliessa". Nyt on jo hoppu koulia paprikat, tomaatit, chilit, kurkut ja myskikurpitsat. Omat pelargonit talvehtivat hieman kituliaasti, mutta näyttää kuitenkin siltä, että itselle tärkeimmät lajikkeet selviävät. Pelakoihin aika tavalla höyrähtäneenä tein pistokashankintoja ja sainkin kotiin toimitettuna mielenkiintoisia lajikkeita. Jännää nähdä, miten ne lähtevät kasvamaan ja saako niiden kukintaa ihailla parvekkeellani tulevana kesänä.