Tällaisena päivänä ei sovi istuksia hämärissä huoneissa, nysvätä sisällä. Voi olla että kyseessä on poikkeuksellisen aurinkoinen ja lämmin päivä, jollaisia ei enää tämän vuosipuoliskon aikana koeta. Ollaanhan sentään jo marraskuun puolella ja täällä Viron perukoillakin on jo ehditty kokea lähes -10 asteen yöpakkasia. Niinpä nyt täytyy nauttia! Tai sitten tehdä pihatöitä!
Tai molempia!!!
Pihapiirissäni on kiitettävästi laajuutta. Talon takana kasvaa useita omena- ja päärynäpuita, jotka ovat varistaneet osan lehdistä jo pari viikkoa sitten. Lisäksi naapureiden puolella kasvaa suuria vaahteroita ja tammi, joiden lehtiä pohjatuuli lennätteli tännekin. Portin pielessä kasvaa suuri koivu, ja koska täällä on tapana huolehtia oman tontin mittaisella pätkällä myös tienvierusalueiden siisteydestä, riittää haravaoimista. Talkoilla saa vaikka joka päivä.
Lämmin sää ja ahkera haravointi nostattivat nopeasti hien pintaan. Kottikärryllinen toisensa perään sai kyytiä kompostille, joka täyttyi nopeasti, joten kasasin loput lehdet kompostinkehikon viereen. Mihin sitten kaikki loput saa mahtumaan, en ole vielä varma. Olen vakoillut sen verran naapureitani, että olen todennut aika monen kuljettavan lehdet rantametsään, jossa ne maatuvat omia aikojaan. Toiset tekevät pihalle nuotion ja polttavat kuivat lehdet. Hyvä konsti sekin. Tosin tänään tuo tapa vähän harmitti, sillä myöhemmin illalla näin savujen nousevan pensasaidan takaa pihan päädystä. Olin nimittäin saanut juuri pestyä ja ripustettua narulle kuivumaan ison lakanapyykin, joka tuoksahtaa nyt savulle.
Nämä pihatalkoot ovat yhden ihmisen ja koiran yhteiset. Nappis toimi äänekkäänä työnjohtajana, etenkin kun katosin talon taakse kottikärryineni. Mutta kun homma oli valmis, oli mukava istua hetki auringossa, juoda mehua ja huilata. Nappis nautti lämmöstä ja pyydysteli auringossa pörrääviä hyttysiä ja kärpäsiä. Haravoinnin kiertoliike ei ole erityisen mieluinen selälleni ja lonkatkin tuntuivat välillä melko kipeiltä, mutta nyt on sauna lämpimänä ja eiköhän kaikki krempat taas katoa kunnon löylyjen myötä pois.
PS! Olisipa mukava tietää, mikä tämä ruusulajike on. Se on kukkinut loppusyksystä herkeämättä ja vaikka tosiaankin yöpakkaset ovat olleet jo aika napakoita ja usein aamuisin ruusun kukat ovat olleet paksun kuuran peitossa, löysin sen taas mitä kauneimpana, avaamassa uusia nupuja. Aivan kuin ei olisi kylmästä tietääkseenkään.