Töissä!
Keväällä päättyi kolmen vuoden rupeama unelmatyössäni sotainvalidien palveluneuvojana. Hain heti työeläkettä ja suunnittelin jo muuttavani asumaan Pohjois-Savon maaseudulle kasvattamaan omat potut ja porkkanat! Puoliksi huvikseni kuitenkin täytin työpaikkahakemuksen Kymsotelle, pääsin haastatteluun ja vaikka en juuri hakemaani paikkaa saanut, sain myöhemmin puhelinsoiton, jossa minulle tarjottiin toista työtä. Ehkä siinä oli hieman imarteluun sortumista, turhamaisuuttakin, mutta ennen muuta taloudellisen hyödyn tavoittelua, kun vastasin tarjoukseen myöntävästi.
Mummonmökkihaaveet siirtyivät hamaan tulevaisuuteen.
Olen joskus mennyt vannomaan, että teen töitä ainakin 68-vuotiaaksi. En muista, minkä ikäisenä moisia lausahtelin, mutta uskoakseni olin tuolloin vielä kohtalaisen hyvässä fyysisessä kunnossa. Ihan vielä ei tuo maaginen ikäraja ole täyttynyt. Niinpä pyristelen työelämässä ja arkeni naulautuu samoihin rutiineihin; aamulla töihin, illalla väsyneenä kotiin, ruokaa, vähän jotain televisontuijotusta ja aikaisin nukkumaan, aamulla töihin...
Työssä painiskelen monenlaisten haasteiden parissa, työn määrä on suuri ja tehtävät moniulotteisia, vaikkakin osittain käytännönläheisiä. Kuitenkin, väsymyksestä valittamisen vastapainoksi voin sanoa kokevani välillä hienoja hetkiä, kun saan asioita ratkaistua, osaan ja onnistun. Silloin, aivan tietoisesti, taputan itseäni olkapäälle ja kerron itselleni, etten olekaan ihan turha tyyppi! Itsetunnollekin tekee hyvää huomata oppivansa vielä uusia asioita. Vanhenevat aivoni saavat "pähkinöitä purtavaksi" lähes päivittäin, joten ehkä näin saadaan mahdollista vanhuuden höperyyttä ja muistamattomuutta siirrettyä hieman eteenpäin. Mutta parasta tässäkin työssä ovat asiakkaat ja asiakaspalvelutyö! Ja helmenä se, että saan kokea aidosti hyvää, luottamuksellista työtoveruutta.
Nyt työsopimus on voimassa vuoden loppuun, pidemmälle en asioita mieti, vaikka kysymys halustani jatkaa työssä onkin esitetty.
Katsotaan, miten ämmän käy!