Huhtikuuta

Keväälle on tullut kiire! 

Pari viikkoa sitten kävelin urheasti (kyllä, matkaa n. 1 km, jalat juuri ja juuri tottelivat!) kotoa kasvimaan laidalle toteamaan, että palstat olivat vielä paksun lumen kattamat. Nyt lumet on poissa!

Palstojen viljelyn suunnittelu on nyt kiihkeimmillään. Siemenpusseja  on kulkeutunut kaupoista kotiin, jos ei aivan kassikaupalla, niin paljon joka tapauksessa. Ruutupaperille on piirrelty penkkien paikkoja ja talvipalstalle pohdittu sopivia lajikkeita. Talvipalsta sijaitsee aluetta halkovan polun varrella ja sen ympärille on pystytettävä tukeva aita. Siihen työhön avuksi on jo huhuiltukin pojan perhettä, yksin en siitä selviäisi mitenkään.

Ihan oikean kasvihuoneen hankintaakin mietin pitkään, mutta realiteetti on kuitenkin se, etten tiedä, mihin fyysinen jaksamiseni taipuu; kestääkö ja vahvistuuko lihaskunto vai mennäänkö tästä vielä huonompaan suuntaan. Toive ja uskohan on, tottakai, että kasvimaalla rehkiminen kohentaisi kuntoa, mutta syksyllä ollaan tässäkin asiassa kokemusta rikkaampia. Sen pohjalta punnitaan vuoden kuluttua kasvihuoneen hankinta uudelleen. Nyt päädyin etsimään pientä muovikasvaria, johon mahtuu muutama tomaatin taimi tuottamaan satoa. 

Aivan toimettomana en kotonakaan ole ollut, vaikka paljon aikaa meni "huiliessa". Nyt on jo hoppu koulia paprikat, tomaatit, chilit, kurkut ja myskikurpitsat. Omat pelargonit talvehtivat hieman kituliaasti, mutta näyttää kuitenkin siltä, että itselle tärkeimmät lajikkeet selviävät. Pelakoihin aika tavalla höyrähtäneenä tein pistokashankintoja ja sainkin kotiin toimitettuna mielenkiintoisia lajikkeita. Jännää nähdä, miten ne lähtevät kasvamaan ja saako niiden kukintaa ihailla parvekkeellani tulevana kesänä.

      

Potkua laiskoihin arkipäiviini sain tyttären ja lasteni serkun piipahduksesta kotonani pari päivää sitten. Ilo vierailusta toi niin paljon energiaa, että sain siivottua asunnon ja kokkailin innolla ruokia, jotka maistuivatkin ilmeisen hyvin vierailleni. Jos sosiaalinen elämä on ollut pitkään hiljaista, niin nyt tuli suorastaan suma, sillä joka päivälle on tavattu tuttuja ja jopa tehty taas sight-seeing-retkiäkin. Kaikki tietysti koronarajoitukset hyvin huomioiden.

Eilen ajeltiin naapurini Sirkun kanssa Elimäelle. Olin saanut varsin vakavahenkisen tehtävän perehtyä  Mustilan Viinipuodissa myytäviin viineihin ja valita niistä muutama "testituote". Harmikseni niitä ei paikan päällä voinut maistella, etenkään kun ajoi autoa, mutta tehtävän hoidon mallikkaasti, kotiin lähdettiin mukana kassillinen erilaisia paikallisesti tuotettuja ja osin palkittuja viinejä. 

Sää oli niin kaunis ja aurinkoinen, että se houkutti ajelemaan kotiin kiertokautta. Kyllä taas kannatti. Ihailtiin kevään edistumistä ja kauniita maisemia Haapa-Kimolassa ja Sääskjärvellä. 

Päädyttiin vielä mutkien kautta Voikkaalle ihmettelemään paljon huomiota saaneen Virtakiven vierasvenesatamaa. Viime mainittu on viime kesänä valmistuneen Kimolan kanavan lähtöpaikka ja sille odotetaan runsasta käyttäjämäärää kesäkaudelle. Siisti ja hieno paikka, jolle toivotaan menestystä.

.

Kesää odotellessa nyt on hyvä aika retkeillä luonnossa! Voi nähdä muuttolintuja matkalla pesimäpaikoilleen, kuulla metsistä ja pelloilta loputonta lintujen laulua, havaita  hyönteisiä pörräämässä leskenlehdillä ja vuokoilla, mutta hyttyset eivät kiusaa ja sääkin on sopivan leppeää.

Nautitaan.