Muistatko?

Muistatko ne lapsuuden kesät, aina aurinkoiset ja lämpimät? Miten juostiin aina paljain jaloin ja iho oli ruskea kuin kahvipapu...

Muistatko, kun maattiin vastaniitetyn heinän tuoksussa pellon pientareella ja poimittiin suuhun auringon makeiksi kypsyttämät mansikat? Miten katselimme sinitaivaalla purjehtivia kumpupilviä ja keksimme niistä tarinoita linnoista, prinsseistä ja prinsessoista? Halusimme olla taivaalla sukkelaan suihkivien pääskysten kaltaisia, lentää korkealla ja nähdä koko maailma....

Muistatko sen peltotien, jota pitkin kuljettiin metsään keräämään piirakkamarjat pieneen peltimukiin? Sen vierellä vilja heilimöi tuulessa ja ruiskaunokkien sini sai pellon näyttämään meren aalloilta! Ja sadat perhoset kisailivat päivänkakkaroilla! Iltaisin hepokatit antoivat ilmaiskonserttejaan ja pikkulinnut opettivat poikasiaan lentämään…

Muistatko, miten yhtenä juhannusyönä seurattiin isompia tyttöjä salaa pellon taakse ja naurettiin, kun he keräsivät niityn kukista kimppua tyynyn alle, nähdäkseen unia sulhasista? Miten mekin jonakin kesänä myöhemmin itsekin nypittiin lehtiä päivänkakkaroista ja haaveiltiin, että joku poika tykkäisi...

      

Muistatko, miten inhottiin sitä, kun oli pakko kitkeä rikkaruohoja porkkanapenkistä, tai kun piti kerätä viinimarjoja pensaista? Palkaksi saatiin muutama kolikko ja niillä ostettiin myymäläautosta sitruunasuudaa ja nallekarkkeja. Eväät ja huopa mukana soudettiin saareen retkelle ja uitiin aikuisten kielloista välittämättä virrassa tukkipuiden keskellä? Saaressa oli paljon hyttysiä ja suuria paarmoja, joita juostiin kiljuen karkuun eikä uskallettu olla teltassa yötä kun pelättiin käärmeitä!

Niin, muistatko sen tunteen, sen onnen, sen huolettomuuden? Sieltä se nousee, lapsuusmuistoista lohduksi, aina silloin tällöin aikuisen ankarina päivinä esiin otettavaksi?

Muistatko…?