lauantai 12. maaliskuuta 2022

Vauhtia on niin, että huimaa...




Tiedättehän, millaista se on kun elämä mataa eteenpäin arjen rutiineissa, pitkiäkin aikoja tapahtumaköyhänä. Sitten yhtäkkiä päivät täyttyvät tekemisestä, menemisestaä ja tapaamisista, kaikkea on kerralla niin paljon, että ihan huimaa! Sellainen vauhtiviikko on nyt takana, eikä ole ihme, että tänä aamuna päätä jomottaa.


Viime viikonloppuna ajoin pitkästä aikaa tyttären ja vävyn luokse. Perimmäisenä tarkoituksena oli hakea heidän luota hyllykkö, johon - toivon mukaan - laitan kesäkauden kasvatettavat, eli paprikat, kurkut, ynnä muut kasvivalon alle itämään ja kasvamaan. Tärkeintä kuitenkin oli maisemanvaihdos ja pääntuuletus, omaisten tapaamisen ohella.


Käytiin perjantai-iltana  tyttären kanssa kiertelemässä muutamassa kukkatalossa ja hyvistä aikeista huolimatta sieltä jotenkin tarttui pari begoniaa matkaan, kiitos tyttären.  Lauantai-illan kohokohtana oli sauna ja sen jälkeen nautittiin blinejä kylmäsavumädin ja muiden tykötarpeiden kanssa.
Sunnuntain kotimatkalla tein mutkan Vantaalle tapaamaan pikkuserkkuani ja hänen miestään. Olin saanut kutsun tulla syömään kaalilaattikkoa, enkä voinut mitenkään kieltäytyä, koska se on suurta herkkuani. Olihan se kyllä hyvää!  Energistä serkkua on aina mukava tavata, javoitte vain kuvitella, miten paljon puhetta, naurua ja jopa kyyneleitä syntyy, kun karjalaisten jälkipolvet osuvat yksiin. Monia suvun vaiheitakin selvitettiin..

Viikon aikana jatkoimme ohjaajakollegan kanssa Ystäväpiirin kokoamista haastattelemaalla osallistujia. Oli sydäntä lämmittävää keskustella näiden iki-ihanien rouvien kanssa ja samalla vahvistui ajatus siitä, että tämä Ystäväpiiri on juuri sitä sisältöä, mitä  omaan elämääni tarvitsen. 



Perjantaina se sitten alkoi! Hieman jännitti ja yöunet jäi vähiin, mutta mukavasti päästiin alkuun. Vieraaksi saimme Suomen sotavataraaniliiton sosiaalisihteerin, kouvolalaisille tutun Leena Seppälän, joka ennen nykyistä tehtäväänsä työskenteli Kouvolan kaupungin vanhuspalveluissa. Pöytä katettiin, kahvit juotiin, puheensorina oli välillä hyvinkin vilkasta ja iloista. Ryhmälle laadittiin yhteiset säännöt, puu, jonka lehdillä lukee niitä asioita, joita toivotaan tapaamisten sisältävän. Osallistujat vaikuttivat oikein tyytyväisiltä ja vakuuttivat odottavansa seuraavaa kertaa innostuneina! 

Näistä tunnelmista siirryin ystävän siunaustilaisuuteen Kouvolan vanhan hautausmaan kappeliin. Muistotilaisuus oli järjestetty Kuusankoskelle paperitehtaan vanhaan miljööseen, missä saatettava oli viettänyt lapsuutensa. Molemmat tilaisuudet olivat lämminhenkisiä ja juuri sellaisia, millaiseksi uskon vainajan ne toivoneen. En saata edes ajatella sitä surun ja menetyksen tunteen määrää, mitä tämän heille hyvin rakkaan ihmisen poismeno lapsille, lapsenlapsille, sisaruksille, ystäville tuottaa. 

Kotiin tullessa tunteet olivat pinnassa, takki tyhjä. Torkahdin hetkeksi sohvalle, se virkisti. Naapurini oli kuumeessa, joten lupasin ulkoiluttaa hänen koiransa. Lauhassa, lumisessa illassa oli hyvä tassutella koiran kanssa ja taas kerran mietin, miten mukavaa olisi kun olisi se oma koira. Ehkä puujalat vertyisivät vielä ketteriksi ja liikkuminen muuttuisi sulavaksi ja helppoksi. Saahan siitä ainakin haaveilla! 


 








 

4 kommenttia:

  1. Kiireinen, mutta mukava viikko sinulla! Se Ystäväpiiri kuulostaa hyvältä jutulta, joka tuottaa paljon iloa niin sinulle kuin osllistujille.

    Saan huomenna jälleen Lainakoiran tänne joksikin aikaa, ihanaa!

    VastaaPoista
  2. Ainakin huomaa elävänsä! Katsotaan nyt miten se Ystäväpiiri sujuu, alku oli ainakin toivoa antava. Mie tosiaan jännitin sitä aika tavalla, ehkä kirrokset laskee kunhan tulee vähän rutiinia!
    Nuo koirulit, lainat tai ihan omat, on kyllä parasta terapiaa.

    VastaaPoista
  3. Vauhtisi kyllä välittyi tekstin myötä. Mukavaa varmasti on ollut. Hyvin aktiivinen ja energiaa pursuva olet ollut.
    Minun menoni ovat melko rajoittuneet. Sentään kävin Posion Nesteellä kahvit hörppäämässä kauppareissulla.

    VastaaPoista
  4. No nyt on ollut vilkasta pitkän, hiljaisen jakson jälkeen.Ja tuntuu vain jatkuvan.
    Haa, Posiollako sie kaupoilla käyt? Ihan tuttu kylä. Mie olen sinun kotipaikan mielessäni sijoittanut etelämmäs.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Never say never again...

  Tuli mieleen tuo James Bond-leffan nimi "Never say never again" ("Älä kieltäydy kahdesti" on mielestäni huono suomenno...