Tänään oivalsin, miten pitkällä kevät on jo.
Kun herää klo 7, on aurinko jo korkealla ja harmikseen huomaa menettäneensä aamun herkimmän hetken!
Silti, tänäänkään luonto ei tuottanut pettymystä!
 |
| Napakan yöpakkasen jäljiltä järven kattoi utu, joka teki maisemasta lähes maagisen. |
 |
| Udussa seisovat kaislat olivat kuin varjoja velhojen maasta... |
 |
| Katselin kauan kaislojen hiljaista liikettä viriävässä aamutuulessa, |
 |
| ...kuuntelin niiden salaperäistä kuiskintaa...
|
 |
| ... niiden kummallista kahinaa, kun ne kallistuivat hiljaisessa tuulessa toisiaan vasten! |
|
| Penkereet harmaina ja kellertävinä täynnä kaunista kaislaa... |
|
| joka suojaa rantoja veden kovimmiltakin vihmoilta, järvenselän vihaisimmiltakin tuulilta! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!