tiistai 5. huhtikuuta 2016

Kun tytär tuli kylään, osa 2


Perillä Mehikoormassa teimme pienen kiertoajelun kylällä. Paljonhan ei täällä nähtävää ole, mutta halusin tyttären saavan jonkinlaisen yleiskuvan nykyisestä kotipaikastani. Kävimme A&O:ssa ostoksilla ja siellä tytär sai ensikosketuksen siihen miten minusta täällä huolehditaan. Myymälänhoitajatar, varsin ystävällinen naisihminen, oli kuullut, että tarvitsen valmiiksi pilkottuja puita ja hänellä oli nyt tiedossa joku, jolta voisin kohtuuhinnalla niitä tilata. 

Asettauduimme kotosalle ja keittelimme tulokahvit, kun ulko-ovi kävi ja naapurini tien takaa tuli sisälle iloisena ja tohkeissaan, tuliaisinaan koristetyynyjä ja tohvelit sekä itselleni, että lapsenlapselleni. Monien halausten myötä naapurini vakuutteli vuolaasti tyttärelle, ettei minua päästettäisi täältä syksyllä lähtemään vaan jäisin Mehikoormaan asumaan... 

Kun naapurini kertoi, että hänelläkin oli tytär perheineen viettämässä viikonloppua ja tuli puhe pizzoista, joita silloin tällöin olin naapurille paistanut ja toimittanut, päätimme tyttären kanssa laittaa pystyyn "yhden illan Pizzerian". Kolmesta  pellillisestä riitti syötävää niin heille kuin meille ja vielä joku pala sujahti pakastimeenkin. 


Nappis vaati iltalenkkinsä, joten kävelimme vielä melkoisen tovin Peipsin rantatietä ilta-auringon vinossa valossa. Tytärkin ihasteli maisemia ja ihastui lempipuuhuni. Ilta oli viileä ja selkeä, tähdet syttyivät kilpaa taivaalle, tuuli tyyntyi. Me jaksoimme vielä hetken istua ja röpistä, mutta kun päivä oli ollut pitkä ja monenlaista touhua täynnä, väsymys hiipi nopeasti jäseniin ja oli aika mennä nukkumaan.


Sunnuntaiaamuna tihutti jo vettä, oli harmaata ja viileää. Laittauduimme liikkeelle puolilta päivin tuhdisti pihviä syöneenä ja levänneenä. Ajelimme Räpinään, missä tytär teki tuliasiostoksia paikallisessa Konsumissa; leikkinallen muotoisia autonraikastimia, koiranherkkuja Aatukoirulille ja suklaata miehelle. 

Olimme niin hyvissä ajoin liikkeellä, että saimme kaikessa rauhassa haeskella Põlvassa kahvilaa (sunnuntai ja kaikki kuppilat kiinni). MatkallaTarttoon ihastelimme laajoja, kumpuilevia peltomaisemia, joissa satapäiset hanhitokat huilailivat muuttomatkalla pohjoiseen. Näimme joutsenia, haikaroita, haukkoja ja töyhtöhyyppiä. Iloksemme näimme myös karjaa ja hevosia ulkona. Harmitti, ettei digikamera tullut mukaan, mutta olenpa seuraavalla kerralla taas viisaampi.

Lentoasemalla heitimme haikeat hyvästit, tytär palasi Helsinkiin, minä nousin Tartton keskustassa bussiin ja köröttelin Nappiksen luo Mehikoormaan. Mieli oli iloinen tyttären vierailusta, yhteisestä touhuamisesta, pitkistä keskusteluista, joista ammennan hyvää mieltä vielä monena harmaana sadepäivänä.

Mikä ihana viikonloppu!

4 kommenttia:

  1. Voi,kyllä tuntui mukavalta kun pitkä pimeän syksyn ja talven täällä itsekseni olen ollut. Ja ihanaa oli tietysti saada viettää laatuaikaa tyttären kanssa! Aika vain oli kovin lyhyt!

    VastaaPoista
  2. Niin tosiaan oli, Vallaton Mummeli! Olen tosi onnellinen, että sain tyttären tänne!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Never say never again...

  Tuli mieleen tuo James Bond-leffan nimi "Never say never again" ("Älä kieltäydy kahdesti" on mielestäni huono suomenno...