tiistai 15. helmikuuta 2022

Räntäsadetta, suklaata ja ruusuja

 


Ystävänpäivä oli ja meni.
Jaan monen ystäväni ajatuksen siitä, että jokainen päivä on ystävän päivä, aivan tavallisessa arjessa, ilman suurta juhlintaa ja markkinahässäkkää. Näinä poikkeuksellisina aikoina hyviä ihmissuhteita tulisikin hellästi vaalia. Luottamuksellinen ystävyys on entistä merkityksellisempää, sillä emme tiedä, mitä kaikkea elämä tuo eteemme. 


Sain ystävältä eilen lempikukkiani, keltaisia ruusuja. Hän sai lähtiessään mukaansa kananmunia.
Ystävyys on yhdenlaista vaihtokauppaa, annamme ja saamme! Ystävyyden laatu ja syvyys määrittää, mitä vaihdetaan ja millä hinnalla. Kaupankäynnin maksuvälineinä käy luottamus, loukkaamaton rajanveto ja keskinäinen kunnioitus. 
Arjen keskellä saatamme antaa ystävälle lahjaksi materiaa, mutta vielä arvokkaampaa  on jakaa ystävän kanssa aineettomat asiat; ilot ja surut. 
  

Pari viikkoa vaivannut ankara selkäkipu on vihdoinkin helpottamassa. Tiedostan, että nyt on keksittävä piiskat ja porkkanat, joilla patistella itsensä toimimaan, ennenkuin jumahdan tänne asuntooni liikuntakyvyttömänä. Onneksi pääsen ensi viikolla vihdoinkin kuntosalille. Ja kun elämä muutenkin aktivoituu, niin ehkä motivaatio ulkoiluun paranee. Sitä odotellessa!


 Eilinen sää ei todellakaan houkutellut ulkoilemaan, räntää ja vettä satoi sakeanaan ja yleinen harmaus teki uniseksi. Siivoamista ei voinut ajatellakaan, mutta sentään pyykkikone lauloi ja hellalla porisi alkuviikon ateriat.  Iltapäivällä luovutin, klikkasin parit Beckkit maksukanavalta ja kaivoin esiin yhden kolmesta pojantyttäriltä syntymäpäivälahjaksi saaduista  After Eight -paketeista. 
Suklaapaketin sisäkannessa huomasin varsin mainion aforismin;

 "tumma suklaa on kuin musta huumori, ilman sitä elämä on tylsää"! 

Todellakin!






6 kommenttia:

  1. Jep, jokainen päivä on ystävänpäivä, mutta ihan mukavaa, että ystävyydelle on oma päivänsä, jotta tajuaa, etteivät ne ystävät ole todellakaan itsestäänselvyyksiä.

    Toivottavasti saat itsesi pian kuntoon! Itse olen viidettä viikkoa sisällä lonkkakipujen takia, alkaa kypsyttää jo ihan kivun takia. Koneella istuminen on nihkeää, nukkuma-asennon löytäminen yhtä hankalaa. Onneksi on ystäviä, jotka käyttävät minua autolla kaupassa tai tuovat yllättäen tänne pullaa!

    VastaaPoista
  2. Auts, Susu! Pitkittynyt kipu on niin rampauttavaa, eikä vain fyysisesti, vaan henkisestikin, elämä keskittyy kieppumaan sen ympärillä. Ystävien ymmärrys ja apu ovat lohdullisia! Tsemppiä paljon sinulle!

    VastaaPoista
  3. En muistanut ystävänpäivää ajoissa lähettääkseni tervehdyksiä, vain muutaman tekstareilla. Enemmän niitä vaihdeltiin täällä blogimaailmassa. Susun tavalla ajattelen, että ystävänpäivä on joka päivä. Yllätysmuistamiset ovat mielestäni niin kivoja päivän piristäjiä.
    Kipujen kanssa ei ole mukavaa. Ne syövät ilon päivistä. Hienoa, että ne alkavat olla kohdallasi ohi.
    Minun ulkoilusäässäni ei ole ollut valittamista. Kaunista pakkassäätä enimmäkseen, tosin vaihtelevaa. Toissa yönä -30 ja eilen vain -10 päivällä. Tänään vähemmän, mutta ei lämpimän puolella.
    Pärjäilemisiä sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie näjen ihan sieluni silmillä sinun kotimaisemat, pakkashanget ja luonnon hiljaisuuden, Aimarii! Täällä on monen päivän plusasteet, karmeaa sosetta ja vettä kulkuväylät täynnä ja yleinen harmaus ja ankeus maisemassa. Tämä on oikea plääh-keli. Kauhulla odotan, miten liukkaaksi liikkuminen muuttuu, kun tulee pakkanen ja sose jäätyy.
      Kiitos, nyt mie jo pärjäilen.
      Nautittavia talvipäiviä sinulle!

      Poista
  4. Kauniita nuo eka kuvan ruusut :)

    https://suviiivus.blogspot.com

    VastaaPoista
  5. Kiitos, SuviK ja tervetuloa näille sivuille!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Never say never again...

  Tuli mieleen tuo James Bond-leffan nimi "Never say never again" ("Älä kieltäydy kahdesti" on mielestäni huono suomenno...