Tuulee.
Keltaisia lehtiä leijailee ikkunan takana kuin
vapaan pudotuksen varjoja, irrallaan kaikesta.
Näen muuttolintujen lauttoja ajelehtimassa taivaan harmaassa
pilviaallokossa. Katson kaivaten niiden menoa. Niiden matkassa jälleen yksi
kesä katoaa muistoihin.
Miten mielelläni minäkin, kiittämätön, lähtisin, nousisin
Peukaloisena hanhen selkään, päätyisin jonnekin lämpimään….
Mutta mitä vielä!
Tänne jäänyt tietää, mitä odotella. Syksyn levottomia
tuulia, paljaita puita, mustaa maata… Ja sateita, sateita, sateita.
Siksi on parasta vaan kääntää volyymit suuremmalle, antaa
musiikin viedä jalkoja, tanssia mieli vapaaksi murheista. Heittäytyä vielä
hetkeksi viikonloppufiiliksiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!