sunnuntai 21. maaliskuuta 2021

Pääntyhjennysreissu


Ihminen on kyllä kumma kapistus. Sitä haluaa elämäänsä muutosta, kaipaa jotakin uutta luovaa, erilaista mielekkyyttä arkeensa. Mutta kun muutos tapahtuu, ei tiedä, miten sitä käsittelisi. Se on kuin saippuapala, joka lipeää käsistä, kun siitä yrittää saada otteen. 
Syntyy tyhjiö!

On aivan ymmärrettävää, että muutos vaatii henkistä nollautumista, vanhan käsittelyä, luopumista. Keho ja mieli tarvitsevat lepoa ja palautumista. Kivuillakin voi (itselleen) liikkumattomuutta selittää. mutta jos parikin viikkoa pyörii sohvan, hellan ja sängyn väliä, on vaarana, että uusi uljas arki lähtee ei-toivotuille, ei-niin-terveellisille urille. 

 Jos fysiikka lamaantuu, niin ei henkinen tai älyllinen puolikaan juhlia vietä. Henkinen muutostyö on juuttunut paikoilleen ja samat ajatukset jojottelevat päässä edestakaisin. 
Haloo! Tästä oravanpyörästä pääsee ulos vain lähtemällä jonnekin, missä ajatuksiaan voi purkaa puhumalla ja tulemalla kuulluksi ja fyysinen toimettomuus vaihtuu mielekkääseen tekemiseen. 

O
nni on vävy ja vävyn syntymäpäivä! Mikä mainio syy lähteä liikkeelle. 
Sitäpaitsi tyttären ja vävyn kodissa on epsanjalainen  terapiakoira, joka ottaa aina yhtä riemuissaan vastaan  ja joka vastustamattomasti valloittaa tämän mummon sydämen  joka käynnillä. 


Vävy oli esittänyt vienon toivomuksen syntymäpäivän juhlistamiseksi. Tytär ja vävy kävivät syksyllä nauttimassa Kämpin Afternoon tea -kattauksen ja tarjoomukset olivat olleet niin vävyn mieleen, että hän toivoi perinteisen täytekakkukahvistelun sijaan englantilaisen teetarjoilun.
Sehän hänelle ilolla järjestettiin, sopivasti kotoisaksi mukailtuna, eikä haitannut, vaikka sconesit jäivätkin paistamatta. Perinteiset kurkkusandwichit, marenkiherkut, suklaafondantit ja macaronsit maistuivat itse kullekin erikoisteen ja kuoharin kyyditsemänä. 


Muutenkaan ei Koistisen Ranchilla tarvinnut tälläkään kertaa nälässä olla! Olen luvannut opettaa vävylle joka käynnillä jonkin ruoan valmistamisen. Tällä kertaa kuuliainen oppilas teki maukasta parsarisottoa. Tytär puolestaan perehdytti Air Fryerin saloihin nachokanan ja bataattiranskiksien merkeissä. Kyllä taas vyötärö kiitteli!

Molemmat tyttäreni ovat innokkaita huonekasvien harrastajia. Vanhin tytär on hurahtanut harrastukseen erityisesti kuluneen vuoden aikana ja on hankkinutkin taloon runsaasti erilaisia kasveja. Toki itsekin joitain vuosia sitten innostuin santpaulioista, joita sitten olikin jokunen kymmentä, mutta muutettuani nykyiseen asuntoon viimeisetkin niistä kuolivat ja ajattelin, etten enää hanki uusia kasveja kotiini. 

Kuinkas sitten kävikään! Olen kuullut juttuja erilaisista puutarhamyymälöistä ja kukkakaupoista ja nähnyt niiden tarjoamia kauniita ja hauskoja kasveja tyttären ikkunoilla. Tunnustan, että aika helpolla suostuin, kun tytär ehdotti käyntiä Viherpajassa, yhdessä pääkaupunkiseudun ilmeisen suositussa puutarhamyymälässä. Tunnustan senkin, että hieman menin sekaisin kaikista ihastuttavista kukista, joita siellä oli tarjolla. Mukaan tarttui mm. piileaa ja posliinikukkaa, lankaköynnöstä... ja keltakukkainen kliivia! 
Tuonne ei kyllä parane usein mennä!


 Olin suunnitellut tekeväni kotimatkalla pitstopin Vantaalla vanhimman pojan perheen luona, ehkä jopa yöpyväni heillä, vaan viesti tuli, että toinen tyttäristä oli koronakaranteenissa altistumisen takia, joten vierailu piti unohtaa. Tapasin siis eilen miniän pikaisesti ulko-ovella vain toivottaakseni hyvää pääsiäistä. Toivottavasti lapsella ei ole tartuntaa ja tämä ikävä koronatilanne piakkoin helpottuisi!

Jottei lähiaikoina tarvitse käydä asioilla, käväisin kotimatkalla toisia ihmisiä vältellen ja nopeasti apteekissa ja kaupassa. Kotiinkin oli mukava tulla! Tuntui, että olo oli keventynyt, turhat pohdinnat poissa ja ehkä nyt elämään saa toivottua järjestystä ja aktiivisuutta. 
No, sen saa aika näyttää! 









 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Huhtikuuta

Keväälle on tullut kiire!  Pari viikkoa sitten kävelin urheasti (kyllä, matkaa n. 1 km, jalat juuri ja juuri tottelivat!) kotoa kasvimaan la...