Odotin pitkiä yöunia ja hitaasti käynnistyvää sunnuntaiaamua.
Olin illalla lopen kyllästyneenä television ohjelmatarjontaan kömpinyt sänkyyn
jo ennen iltauutisia, rakentanut tyynyistä mukavan poteron, jossa lukea tabletilta
kesken olevaa ruotsalaista dekkaria. En ole ollut kovin riemuissani tästä
Hjorth&Rosenfeldtin kirjasarjasta, koska sen päähenkilö on vähintäänkin
epäuskottava, mutta kun se nyt tuli tilattua, niin onhan kirjat luettava.
Ainakin uni tulee usein ihan kutsumatta! Ei kuitenkaan eilen illalla.
Eikä pitkään nukkuminenkaan mennyt aivan toivotusti! Heräsin
kadulta kantautuvaan aura-autojen ja traktoreiden kolinaan klo 5.20. Aivot ja
keho tuntuvat käyvän edelleen työaikaa, mistä johtuen oli turhaa toivoa nukahtaa uudelleen. Täysin pirteänä keitin kahvia ja lueskelin varhaisaamun uutiset.
Minulta kysellään, miltä nyt tuntuu, eläkeläisenä! En osaa
oikein sanoa. Tottakai on helpottavaa, kun ei ole enää sitä työvelvoitteiden täyttämää,
ajoittain hyvinkin raskasta reppua kannettavana. Mutta ei eläkkeelle
siirtyminen todellakaan ole jotain, mikä tapahtuu sormia näpsäyttämällä.
Vaikka kuinka on ajatellut heti alkavansa suursiivoamaan, harrastamaan
ja tekemään kaikkia niitä asioita, joihin ei aiemmin ole ollut aikaa, eikä
voimia, ei asiat tapahdu niin. Olen kuluneella viikolla löytänyt itseni lojumasta usein sohvalla keskellä
kaunista päivää tai tekemästä nettipalapelejä, kun ”oikeiden töiden”
aloittaminen on ollut jotenkin ylivoimaista.
Taisin luvata itselleni, että heti eläkkeelle jäätyäni
alkaisin hoitamaan terveyttäni liikunnalla ja ruokavaliolla, koska viimeiset kaksi
koiratonta vuotta ja ainaista istumatyötä ovat romahduttaneet kunnon ja
kasanneet lähes huomaamatta kehoon syntisen määrän liikakiloja! Lenkille
lähteminen on vaatinut kovaa henkistä preppaamista jo siksi, että keho väsyy ja
kipeytyy nopeasti. En tiedä, mistä porkkana ja piiska, mutta jokainen
liikkeelle lähtö on ilman muuta henkinen voitto!
Ystävälläni, joka jäi pari vuotta sitten eläkkeelle, kesti vuoden ennen kuin sai puhtinsa takaisin. Kuten sinä, hänkään ei ollut tajunnut, kuinka väsynyt on.
VastaaPoistaJoten malttia. Nyt huilaat ja keräät voimia, teet sitä mitä tekee mieli tai jätät tekemättä.
Hui, toivottavasti selviän vähän lyhyemmässä ajassa, olisi mukava alkaa elämään, kun viime ajat on ollut puurtamista ja venymistä. Mutta otan kopin vinkistä, Susu, kiitos!
VastaaPoista